Olen tietyllä tavalla urheilussa gloryhunter.

Myönnän, että olen viimeksi käynyt katsomassa paikallista pesäpalloa ehkä noin 15 vuotta sitten. Se oli Vähänkyrön Viestin alasarjaottelu, jossa kaverini pelasi vielä tuolloin.

Pari kertaa olen ystävien kanssa suunnannut pesis-elämysmatkalle maakuntaan tuon jälkeen. Pesäpallo ei vain lajina nouse korkeimmalle omassa kiinnostusasteikossani.

Kunnes olin katsomassa viime syksynä Mailattarien ratkaisevaa karsintaottelua. Pesäpallo alkoi kiinnostaa aiempaa enemmän.

Runsas viikko sitten olin kuin vahingossa liimautunut maksulliselle urheilukanavalle jälkilähetyksen pariin ja pidin itseni tulospiilossa Mailattarien kauden ensimmäisen vierasottelun tuloksista.

Vaikka selostajana olen sitä mieltä, että urheilua pitäisi aina katsoa suorana, onnistuin tulospiilo-missiossa varsin hyvin. Jos tuloksen tietää etukäteen, ei jälkilähetyksen katsomisessa ole oikein mitään iloa.

Kun sitten oli aika Mailattarien ensimmäiselle kotiottelulle, olin hyvissä ajoin lippujonossa ostamassa lippua.

Kyllä, ostin lipun omalla rahalla. En edes muista, mihin urheilutapahtumaan olisin viimeksi ostanut pääsylipun. Olen käytännössä paikan päällä aina töissä.

Monet arvelevat, että me toimittajat olemme täydellisiä friikkejä ja jokaisen mahdollisen urheilutapahtuman katsomossa. Ei, emme me ole.

Monesti tilanne on päinvastainen. Työn puolesta olemme niin kiinni urheilussa aamusta iltaan, että iso osa vapaa-ajasta menee urheilun välttelemiseen.

Tunsin oloni pesiskatsomossa kuitenkin hyvin vapautuneeksi. Olin maksanut pääsylipun, ostanut kupillisen tuoretta kahvia ja juttelin niitä näitä katsomossa ihan tuntemattomien ihmisten kanssa.

Yleensä juttelen luurit päässä tuhansille kasvottomille ihmisille radion tai TV:n toisella puolella.

Vaikka itse ottelu kääntyi lopulta Porin voittoon, jaksovoitto ei ollut kaukana Mailattarille.

Tiesin, että joukkueessa on nuoria pelaajia, mutta silti setämies huomasi olevansa vintagea. Mailattarien joukkueessa on vain kolme pelaajaa, jotka eivät ole syntyneet 2000-luvulla. Pelaajista vanhin, hyvin väärä sana sekin, on syntynyt 1997.

Samana vuonna tietokone voitti ihmisen shakissa ensimmäistä kertaa.

Kausi on alkanut Mailattarilla varsin hyvissä merkeissä. Veikata voi, että tämä runko tulee vielä voittamaan pesäpallossa paljon.

Kaivetaan tämä juttu esiin vuonna 2027, ja voin olla kuin Nostradamus, “mitäs minä sanoin”.