Metsien merkitys on taloudellinen, ekologinen, esteettinen ja terveydellinen. Maamme pinta-alasta metsää on noin 75 prosenttia. Vain häviävä osa tästä on aitoa vanhaa metsää. Loput ovat puupeltoa. Kohta ikimetsät ovat meillä yhtä harvinaisia kuin Suomenlahden pohjukkaan eksynyt mursu.
Sodan jälkeiset suuret savotat olivat tarpeen sotakorvausten maksamiseksi, mutta vieläkin vaikuttavat laajalti ajatukset, että metsien ainoa taloudellinen käyttö on päätehakkuu. Jokainen tietää, miltä näyttää raiskattu metsäaukio, jonne on parhaassakin tapauksessa jätetty muutama siemenpuu.
Metsän uudistuminen kestää meillä kauan. Siksipä meillä on paljon istutettua puupeltoa, joka on kaukana aidoista, monimuotoisista ikimetsän tyypeistä. Ikimetsä on arvokas monella tavalla. Siellä puut saavat maatua paikoilleen ja antaa kasvualustaa ja pesäpaikkoja lukuisille uhanalaisille lajeille. Ne ovat siis monimuotoisuuden kehtoja.
WWF:n mukaan Suomen metsissä elävistä lajeista peräti 833 on uhanalaisia. Määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä ja kasvaa edelleen, jos metsien kohtelua jatketaan nykyiseen tapaan.
Esimerkiksi 2000-luvulla uhanalaistuneen hömötiaisen elinympäristöt ovat kaventuneet metsätalouden seurauksena. Erityisesti vanhojen metsien ja lahopuun väheneminen on ollut hömötiaiselle ja sadoille muille uhanalaisille lajeille kohtalokasta.
Vaasan seudun asukkailla on helppo mahdollisuus päästä tutustumaan aitoon metsään esimerkiksi Öjenissä, Öjbergetin eteläisissä osissa, osassa Pilvilammen virkistysaluetta, Björkön Finnhaminan polulla ja Västerön Söderskatassa. Näistä viimeisin on toiminut inspiraation lähteenä minun, Sirpa Seppelinin ja Petri Judinin yhteisessä näyttelyssä Ikimetsän kierteet II, joka on Maailmanperintöportin Artemaressa 20.8. asti.
Päätehakkuut ovat pitkään olleet ainoa hyväksytty metsänhoidollinen tapa. Nyt harvennushakkuut ovat saaneet vihreää valoa. Sellaista tapaa kasvattaa kaupungin kassaa toivoisin meilläkin käytettäväksi.
Vaasan kaupungin metsäsuunnitelma 2020–2030 on netissä kaikkien nähtävillä. Voi nähdä, että moniin kansalaisten virkistysmaastoihin on aikomus tehdä suoranaisia avohakkuita.
Herkässä saaristoluonnossa ne ovat lukuisten tutkimusten mukaan tuhoisia lajiston säilymisen kannalta. Saariston metsät ovat erityisen tärkeitä hiilinieluja ja ilman hapettajia.
Onneksi on vielä mahdollisuus vaikuttaa asioiden kulkuun. 22.8. pääkirjaston Draamasalissa klo 17.30 pidetään avoin tilaisuus metsäsuunnitelmasta. Kaupungin sivuilta löytyy myös palautelomake hakusanalla ”metsasuunnitelma2020-2030”.