Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Suomen aikaan pelattiin ehkä yksi urheilun suurimmista otteluista, Super Bowl. Kyseessä siis on amerikkalaisen jalkapallon NFLn mestaruusottelu, josta onkin ihan maailmanlaajuisesti kehkeytynyt todella seurattu tapahtuma.
Pääsin todistamaan tapahtumaa paikanpäällä Miamissa vuonna 2007, jolloin vastakkain pelasivat Chicago Bears ja Indianapolis Colts. Tapahtumaa silloin väritti läpi koko ottelun jatkunut vesisade, mutta mieleenpainuvin asia oli Princen mahtava esiintyminen puoliajalla kuin myös iltajuhlat Versace huvilalla, jonne pääsin ystävän kautta kuokkimaan.
Monessa lajissa on vuosi toisensa jälkeen hyvin paljon samoja voittajia. Esimerkiksi amerikkalaisessa jalkapallossa on viimeiset 15 – 20 vuotta muodostunut mielikuva, että New England Patriots on finaalissa. Toki he tätä olivatkin lähes joka toinen vuosi ja poistuivatkin mestarina seitsemän kertaa tuon ajan aikana.
Vaikka en hirveän tarkasti seuraa kotimaista SM-liigaa pois lukien Sport, minulle on muodostunut vahva mielikuva, että mestaruuden voittaa aina Tappara tai Kärpät.
Siinä missä jotkut joukkueet tai pelaajat ovat niin sanottuja kestomenestyjiä, toisille mahdollisuus siihen suurimpaan voittoon näyttäytyy vain kerran.
Varsinkin todella taitavien yksilöiden tai joukkueiden omasta ja muiden mielestä tulee ajatus, että ”tottakai näitä tulee vielä ja monta!”.
Matka takaisin on kuitenkin pitkä ja usein kivinen. Uusia haastajia ja haasteita nousee kuin sieniä sateella. Hollywoodmaiset kauniit loput mestaruuteen päättyvistä pitkistä urista ovat urheilussa erittäin harvinaisia.
Jotta voi lukeutua aidosti suurimpiin urheilun sankareihin, on täytynyt voittaa ”the big one”. Uskon että tämän mielipiteen jakaa moni entinen huippu-urheilija, ainakin joukkueurheilussa.
Olen nähnyt lukuisia haastatteluja useamman lajin Hall of fame -pelaajista. Kun kysytään urheilijoilta, jotka eivät ole voittaneet mestaruutta mutta on valittu lajinsa Hall of fameen, että kumpi mieluummin, lähestulkoon kaikki valitsivat mestaruuden. Mestaruus kun yleensä kertoo siitä, että juuri silloin ja sinä vuonna tehtiin yhdessä jotain aivan mahtavaa, koska eihän ne yksilölliset saavutukset olisi mitään ilman ihmisiä, joiden kanssa ne saavutettiin.
Onnea Kansas City Chiefs!
