Kolumnit

Kauneus on kuulijan korvassa

Kuva: Jarno Pellinen

Me suomalaiset tuppaamme olemaan vähän sellaisia, että mikäli satumme menestymään jossain asiassa, pidämme huolen siitä, ettei kukaan muu saa tietää, millainen “voitokas reseptimme” on.

Toisin kuin länsinaapurissa. Kun siellä onnistutaan, kerrotaan kymmenelle seuraavalle, miten homma tapahtuu.

Menestyjät kiertävät valmentamassa tulevia tekijöitä ja jakavat osaamistaan. Näin ainakin musiikkialalla, ja tulokset ovat nähtävissä.

Popmusiikkiteollisuus onkin Ruotsissa kansantaloudellisesti merkittävä ala.

Siksi olen kokenut lähes velvollisuudekseni kiertää alan opinahjoja ympäri maata ja murtaa myyttiä edelleen lähes salatieteiden maineessa olevan biisinkirjoituksen, tuottamisen ja musiikkibisneksen ympäriltä.

Asiat ovat menneet parempaan suuntaan. Erilaisia valmennuksia ja koulutuksia on perustettu eri puolille maata.

Siltikään populaarimusiikin saralta ei löydy korkeakoulutasoista opetusta, kuten vaikka Saksassa Popakademie Baden-Württembergissa, jossa olen itsekin käynyt valmentamassa. Eikä popmusiikki vieläkään mielestäni nauti aitoa arvostusta.

Toki ymmärrän, että taide on hankala opetettava, ainakin akateemisella tasolla. Siinä kun on monia ominaisuuksia, joita ei pysty mittaamaan. Kauneus on katsojan silmässä tai tässä tapauksessa korvassa.

Puhumattakaan muista ominaisuuksista, joita tarvitaan vaikkapa artistina menestymiseen.

Esimerkiksi karisma. Se saattaa olla hankala opetettava, mutta karisma on aika oleellinen työkalu esiintyvälle taiteilijalle. Siksipä olen itse keskittynyt valmennuksissani hieman muihin asioihin.

Tapaan todeta, että kun en itse ole mikään Sibelius lahjoiltani, niin olen rakentanut toimintani hivenen toiselle pohjalle.

Nimittäin sille, että olen ajoissa paikalla, teen sen minkä lupaan, en törttöile päihteiden kanssa ja pyrin kohtelemaan ihmisiä tasavertaisesti. Koska ihmiset, joita kohtaat matkalla ylöspäin, tulevat vastaan, kun olet matkalla alas.

Uskon, että näitä periaatteita noudattamalla saattaa pärjätä monella muullakin alalla.

Tämä on viimeinen kolumnini Vaasa-lehteen, ainakin tällä erää. Kynäily on ollut opettavaista ja haastavaakin.

Olen kiitollinen saamastani mahdollisuudesta kokeilla itselleni täysin uutta juttua. Nyt katson tätäkin luovaa alaa ja sen tekijöitä uusin silmin, kun ymmärrän edes hieman, millaisia taitoja vaatii laatia päivittäin mielenkiintoista sisältöä.

Sinua haluan kiittää kolumnieni lukemisesta ja samalla toivotan rauhaisaa joulun aikaa ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle 2023.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Kerro näkemyksesi, pohdiskele, kommentoi!

Voit osallistua keskusteluun omalla nimellä tai nimimerkillä.

Keskustele (0 )

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje