Kolumnit

Kun meditaatio tuli Vaasaan

story-image
Kuva: Jarno Pellinen
  • Marko Hautala

Tässäkin lehdessä esiteltiin viime kesänä Hietalahden puistossa sijaitseva muistomerkki, jota moni ohikulkija on varmasti ihmetellyt, mutta vaasalaiseen tapaan tulkinnut, ettei asia luultavasti kosketa minua.

Patsas esittää kaljua guruhenkistä miestä. Kyseessä on Itä-Bengalissa syntynyt meditaatio-opettaja, rauhanaktivisti, muusikko ja ilmeisesti kertakaikkisen monikätevä Sri Chinmoy (1931–2007).

Oman otantani mukaan hän on huonosti tunnettu hahmo, varsinkin kun ottaa huomioon, että hän oli aikanaan suosikkina Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Toimi hän myös olympiavoittaja Carl Lewisin mentaalivalmentajana, musisoi muun muassa Carlos Santanan kanssa ja kaveripiiriin kuului nimiä kuten Nelson Mandela ja prinsessa Diana.

Tiedän Sri Chinmoyn siksi, että osallistuin nuorena pari kertaa hänen nimissään järjestettyyn meditaatiokoulutukseen Raastuvankadulla.

Ei touhusta siinä iässä tietenkään mitään tullut. Lootuskukan mietiskeleminen asiallisessa seurassa vaikutti verkkaiselta polulta onneen, kun vaihtoehtona olivat teollisuusimurilta kuulostava musiikki ja legendaarinen La Luna, jossa kannu keikkui ja parta kastui.

Hietalahden puiston patsas lienee ainut laatuaan Suomessa. Se pystytettiin vuonna 2010, kun Sri Chinmoyn nimeä kantava rauhanjuoksu alkoi Vaasasta Erkki Tuomiojan suojeluksessa.

Sri Chinmoy -keskuksia on maassa kaksi, toinen Helsingissä ja toinen Vaasassa. Ilmeisesti meillä on ollut tässä lajissa poikkeuksellista harrastuneisuutta. Vaasa on päällisin puolin elinkeinopainotteinen ja konservatiivinen kaupunki.

Vaihtoehtoiseen henkisyyteen suuntautuviin ryhmiin ei odota törmäävänsä, lukuun ottamatta sitä perinteistä, jonka symbolissa on harpin ja suorakulman sisään sijoitettu G-kirjain.

Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Meillä ei tietääkseni järjestetä Thelema-rituaaleja tai gnostilaisia messuja, mutta toisaalta Vaasassa on toiminut teosofinen loosi vuodesta 1908 lähtien ja parapsykologinen seurakin vuodesta 1979. Luultavasti myös joogapaikoissa on sellaisia, joissa asana ei tarkoita pelkkää pakarajumppaa.

Yksilötasolla tänne on tietenkin tullut valtavirrasta poikkeavia aatevirtauksia historian sivu. Eräs anekdootti kertoo, kuinka 1960-luvulla runoilija Leif Färding ”toi meditaation Vaasaan”.

Tuolloinkin nuorilla on ilmeisesti ollut ikään liittyvät haasteensa ykseyden tavoittelun suhteen, sillä meditaatiopiirissä oli kuulemma kiertänyt viinipullo.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Jaa artikkeli
Lounaspaikka