Jokainen meistä tuo arjen ihmissuhteisiin mukanaan itselleen tutun perhekulttuurin ja toimintatavat sekä lapsuudessa ja elämän varrella opitut kommunikaatio- ja reaktiomallit.
Historiamme muodostaa meille jokaiselle ikään kuin omat ainutlaatuiset lasit, joiden kautta katsomme maailmaa. Joskus oletamme, että kaikki muutkin katsovat maailmaa samojen lasien läpi, mikä voi johtaa pettymyksiin, väärinymmärryksiin ja loukattuihin tunteisiin.
Olettaminen voi synnyttää riitoja jopa sellaisista asioista, jotka eivät alkujaan ole olleet mikään ongelma arjessa. Toinen voi esimerkiksi olla tavallista kireämmällä tuulella tai poissaoleva, mikä alkaa synnyttää omassa mielessä ajatuksia siitä, onko kaikki hyvin.
Jos todellinen syy etäiselle käytökselle ei selviä, saattaa mieleen nousta pelko siitä, rakastaako toinen enää kuin aiemmin.
Ajatukset, tunteet ja toiminta vaikuttavat kaikki toisiinsa, jolloin tilanne voi saada suuretkin mittasuhteet – vaikka taustalla olisi alun perin ollut vain toisen tavallista stressaavampi työviikko tai nälkäkiukku.
Olettaminen voi luoda haasteita myös tilanteessa, jossa molemmilla on tahto tehdä toiselle hyvää. Saatamme esimerkiksi ajautua tekemään asioita, joiden oletamme omasta mielestämme tuottavan toiselle hyvää oloa.
Riskinä tässä piilee se, etteivät toisen todelliset tarpeet tule nähdyiksi, mikä voi pahimmassa tapauksessa yhteyden sijaan etäännyttää.
Olettamisen haaste voi korostua uusperheessä, kun arkea värittää usein jo valmiiksi tunnelatautunut ilmapiiri sekä törmäyskurssilla olevia perhekulttuureja, ja toimintatapoja on useampia.
Ensiperheessä aikuiset saavat usein hioa rauhassa pois terävimmät kulmat ennen kuin lapsiperhearki iskee täydellä teholla päälle. Uusperheessä tahti on intensiivisempi ja perheytyminen tapahtuu arjen neuvotteluiden kautta.
Asioiden sanoittaminen ääneen on lähes pakollista jokaisen oman ja koko perheen hyvinvoinnin kannalta.
Ei kuitenkaan ole aina helppoa vaihtaa olettamisesta kysymiseen, sillä kysyminen on kahden kauppa: et voi vaikuttaa siihen, vastaako toinen kysymykseesi rehellisesti, etkä pakottaa toista ylipäätään vastaamaan.
On myös helppo ajautua huomaamatta takaisin olettamisen oravanpyörään, mutta siinäkin kannattaa olla itselle ja toiselle armollinen.
Jo olettamisen haasteen tiedostaminen on askel avoimemman ja tiiviimmän yhteyden muodostumiselle.
