Silloin tällöin päädyn keskustelemaan ihmisten kanssa rakkauden kielistä.
Ajatus on yksinkertaisuudessaan seuraava: ihmisillä on erilaisia luontaisia tapoja osoittaa ja vastaanottaa välittämistä. Nuo tavat ovat yhteinen aika, hyvät sanat, ystävälliset teot, kosketus ja lahjat. Hetken tuumailtuaan jokainen yleensä tunnistaa itselleen tärkeimmän rakkauden kielen eli sen, jota eniten kaipaa läheisiltään ja jota kautta itse osoittaa välittämistään.
Esimerkiksi parisuhteessa toisen ensisijainen rakkauden kieli voi olla kosketus ja toisella ystävälliset teot. Niinpä toinen haluaa halata mennen tullen. Toinen ei välittäisi niinkään kosketuksesta, mutta valmistaa mielellään toisellekin aamupalan. Kosketusta kaipaava jää kuitenkin ihmettelemään, miksi toinen työntää kauemmas, ja ystävällisten palvelusten tekijä miettii, miten mikään ei toiselle riitä.
Rakkauden kielten ymmärtäminen voi auttaa huomaamaan, että kumpikin osoittaa välittämistä omalla tavallaan. Ja kun kumpikin alkaa osoittaa rakkautta myös sillä kielellä, jota toinen puhuu, molemmat saavat lopulta myös sitä, mitä kaipaavat.
Viime aikoina olen pohtinut, mitä tämä kaikki voisi tarkoittaa työpaikoilla.
Hyvän palautteen antamisesta puhutaan paljon, ja se onkin tärkeä arvostuksen osoitus. Työyhteisöissä on kuitenkin aina myös heitä, joille kiitos tehdystä työstä tuntuu turhanpäiväiseltä – työ kuuluukin tehdä aina hyvin, eikä siitä tarvitse erikseen mainita. Kuitenkin nämä samat ihmiset voivat kokea, ettei heitä ja heidän työpanostaan arvosteta.
Silloin voi olla hyvä hetki kaivaa esiin ajatus rakkauden kielistä. Miten kosketus, lahjat, ystävälliset teot ja yhteinen aika voisivat hyvien sanojen lisäksi kääntyä työpaikoilla toimiviksi arvostuksen osoituksiksi?
Ystävälliset palvelukset voivat olla mitä tahansa kahvin hakemisesta työvuoron vaihtamiseen tai esihenkilön näkökulmasta niin tiimiläisten työn määrän kohtuullisena pitämistä kuin työergonomiasta huolehtimistakin.
Yhteinen aika puolestaan merkitsee läsnäoloa, kuuntelemista ja yhdessä tekemistä. Lahjat voivat erilaisten bonusten lisäksi tarkoittaa uusien mahdollisuuksien tarjoamista.
Rakkauden kielenä kosketus voi työpaikalla toki tarkoittaa vaikka olalle taputtamista, mutta myös muuta ystävällistä kehon kieltä – silmiin katsomista, nyökkäystä, hymyä – miksei myös kameroiden päällä pitämistä etäpalavereissa.
Omaa ja muiden rakkauden kieltä voi koettaa tunnistaa tutkailemalla, miten kukin osoittaa ystävällisyyttä toisille tai millaisesta huomiosta itselle tulee arvostettu olo työyhteisössä – ja mikäpä estää ottamasta asiaa puheeksi myös kehityskeskusteluissa.
