Kolumnit

Meidät on opetettu kotiin

En tiedä uskaltaako sitä edes kunnolla sanoa äänen, mutta sanonpa kuitenkin. Vähitellen alkaa koronapeikko olla selätetty. Itse tauti on nyt mitä ilmeisemmin jäämässä kausiluontoiseksi ja tulee vaivaamaan yhteiskuntaa vastedes myös.

Osuma ravintola- ja liveviihdealalle on ollut kuitenkin jäätävä.

Mitä opimmekaan korona-ajasta? Asiat tehtiin niin viimeisen päälle helpoksi tehdä etänä. Tapahtuessaan se oli loistava asia. Ihmiset pystyivät edelleen osallistumaan lempiasioiden ja joukkueittensa seuraamiseen, vaikka paikan päälle ei ollut asiaa. Tätä jatkui karkeasti lajista tai funktiosta riippuen 2-3 vuotta.

Pitkään haikailtiin ja odoteltiin, että koska pääsisi taas paikan päälle. Oli yhtä jos toista koronakampanjaa, jossa myytiin tuotteita ja jopa virtuaalilippuja. Kannattajat, jotka näihin osallistuivat, olivatkin oikein kultasydämiä, sillä monen seuran kassa koki kovia kolahduksia.

Oletus ja toive oli, että koronan jälkeen koittaisi live-tapahtumien tai ainakin live-urheilun uusi renessanssi. Katsomot täyttyisivät, kun kerrankin taas pääsee.

Todellisuus on vaan ollut monelle todella karu. Ei tule mieleen yhtään urheilulajia, josta tietäisin kertoa katsojamäärien nousseen koronan ”jälkeen”.

Monessa lajissa on vallinnut hämmennys. Vieläkö ihmiset tulevat jännittämään paikanpäälle, kun olemme opettaneet ihmiset seuraamaan kotoa ja vieneet etäpalvelut huippuunsa?

Kilpailu ihmisen vapaa-ajasta on todella kovaa. Nyt on annettu ns. helpompi tapa osallistua, joka ei välttämättä sido niin pitkäksi aikaa. Miksipä lähteä kiekkomatsiin, kun kotona pysäköinti ei maksa mitään, ruoka on todennäköisesti edullisempaa, aikaa siirtymiin ei mene, perheen pienimmistä pystyy pitämään huolta samalla ja mikäli matsi ei sytytä, on helppo vaihtaa kanavaa?

Syy lähteä on totta kai nimenomaan se fiilis, jonka saa hallilla, katsomossa tai kentän laidalla. Siellä tunnustetaan yhdessä väriä ja aatetta omasta jengistä. Asiat kuitenkin muuttuvat, ja nykypäivän ihmisellä on lyhyt muisti sekä korkea mukavuuden halu.

Valtalajien pääsarjatasot ovat ”nauttineet” jonkin verran valtion tukia tulomenetystensä osalta. Näitä tukia ei valitettavasti ole suotu liikaa pienemmille lajeille tai valtalajien alemmille sarjatasoille. Heille ottelutapahtumat ovat erittäin arvokkaita.

Vinkki sinulle satunnainen penkkiurheilija Vaasassa: käypä katsomassa muutama ottelu tai kilpailu valtalajien, pääsarjatasojen ja miesten lajien ulkopuolelta. Siellä moni seura-aktiivi tekee arvokasta työtä tuottaakseen tapahtuman, jossa juuri sinä voisit viihtyä.

Seuraa artikkelin aiheita

Mitä ajatuksia juttu herätti? Kerro näkemyksesi, pohdiskele, kommentoi!

Voit osallistua keskusteluun omalla nimellä tai nimimerkillä.

Keskustele (0 )

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje