Kahvinjuonti kuuluu erottamattomasti meidän suomalaisten arkeen ja juhlaan.
Nykyään kuitenkin sen perinteisen suomalaisen vaaleapaahtoisen sijaan on Suomessakin uskaltauduttu maistelemaan erilaisia paahtoasteita ja kahvijuomia. On cappuccinoa, lattea, café au laitia, espressoa, jne.
Meilläkin on kotona jo pitkään ollut pavuista jauhava kahvikone, josta voi valita erilaisia kahveja maidolla tai ilman. Perintöposliinikupitkin ovat jääneet kaappiin pölyttymään. Kahvi nautitaan nykyään mieluummin mukista tai muusta kiposta.
Lähi-Idästä levinnyt kahvilakulttuuri valloitti aikoinaan Euroopan.
Englantilaiset tosin tykästyivät teehen. Emmerdale-tv-sarjaa seuraavana minua hämmästyttää se jatkuva teeveden keitto: ”I’ll put the kettle on”.
Toista oli vaikka Pariisissa, jonka alueella 1800-luvulla oli noin 600 kahvilaa. Itävallan Wien oli myös merkittävä kahvikaupunki. Se antoi nimensäkin yhdelle kahville, wiener melangelle.
Suomeen kahvi saapui Ruotsin vallan aikana, aluksi varakkaan väestön nautintoaineeksi.
Vaasaan kahvilakulttuuri levisi 1800-luvun lopulla. Ensimmäisiä olivat J. G. Thilénin konditoria ja kahvila torin ja Hovipuistikon kulmassa ja Alfred Svenssonin konditoria ja naiskahvila, aluksi Kirkkopuistikolla, myöhemmin Hovipuistikolla Kipinän talossa.
Vaasalaiset muistanevat hyvin lähes sata vuotta toimineen Svenssonin konditorian. Itselleni mieleenpainuvin käynti oli, kun hain sieltä tyttären syntymän kunniaksi vaaleanpunaiset bebee-leivokset työpaikan kahvihuoneeseen.
Thilénillä oli erillisiä huoneita daameille, koska ei katsottu oikein soveliaaksi naisten käyntejä ravitsemusliikkeissä ilman herraseuraa.
Kuten tänäkin päivänä, Ylätorin laita kaupankäynnin ytimessä oli oiva paikka kahviloille. Thilénin lisäksi naapuritalossa oli Emil Kockin kahvikauppa ja kahvila. Myöhemmin sen toimintaa jatkoi Nissenin kauppa ja kahvio.
Sittemmin suosittuja olivat Keskuskorttelissa Valion baari ja Sokoksen Cafeteria. Omia muistoja liittyy varsinkin Kauppapuistikolla sijainneeseen Kondikseen, johon 70-luvun alussa usein juostiin Yhteiskoulusta jopa välitunnilla.
Ensimmäisiä ulkoterasseja taisi olla Wivexin kahvilalla Hartmanin talossa. Nykyäänhän näitä ulkopöytiä on mannermaiseen tapaan lähes kaikilla keskustan kahviloilla, tosin ilman pöytiintarjoilua.
Torillakin on useita enemmän tai vähemmän tyylikkäitä kahviloita.
Nyt kun toria ollaan uudistamassa, voisiko torikahviloidenkin ilmettä samalla vähän kohentaa? Se taitaa kuitenkin kaatua kustannuskysymyksiin niin yrittäjille kuin kaupungille.
