Maaliskuisena lauantai-iltana huomasin koiranulkoilutusreissulla, että vanhalta Nuoriskalta eli nykyisen kulttuurikeskus Fannyn tiloista raikasi musiikkia.
Pääoven edessä seisoi vanha tuttu Janne Laaksonen, joka kertoi että kyseessä on ilmaiskeikka.
Vein koiran kotiin ja palasin paikalle. Kun astuin saliin, koin hetkellisen aikamatkan.
Nuoriskan akustiikka herätti muistoja. Yleisössä oli tuttuja kasvoja, joista osaan olen törmännyt viimeksi pelottavan kauan sitten.
Erityisen aavemaisen takauman aiheutti se, kun heti ovella vastaan kiirehti Pasi Keho-Valkama, joka huolehti vaasalaisten tapahtumien äänipuolesta jo silloin, kun maailma oli nuori.
Konkareita oli myös esiintymässä. Illan aloitti Marko Latvala, joka veti soolokeikan Lenni Paarman ominaisuudessa. Heartquaken riveistä ainakin rumpali Sami Peltoharju on soittanut kyseisellä lavalla ennenkin.
Turkkapop-nimisen bändin muusikoita en sen sentään tunnistanut, mikä on hyvä asia. Jos kulttuuritapahtuma on pelkkä yhden ikäluokan nostalgiatrippi, jatkuvuus on yleensä heikoilla.
Perjantaina en ikävä kyllä itse osunut paikalle, mutta silloin lavalla olivat Eld, Cosmic Redirection ja Claire Voyancé.
Volume-aktiivi Marko Perälän mukaan viikonlopussa oli kyse pilotista, jonka myötä on tarkoitus paikata matalan kynnyksen keikkapaikan puutetta. Kiitos siis Vaasan elävän musiikin yhdistys Volume ry., kaupungin kulttuuri- ja liikuntalautakunta sekä kaikki muut tahot, jotka tapahtuman mahdollistivat.
Vuonna 1885 valmistuneessa vanhassa palokuntatalossa on järjestetty keikkoja jo 1960-luvulla. Itselleni se tuli tutuksi 1980-luvun loppupuolella.
Erästä tuohon aikaan liittyvää muistoa en päässyt verestämään.
Soitin teini-ikäisenä Misanthrope-nimisessä bändissä, joka myöhemmin muuttui muotoon Misantropia. Myöhemmässä kokoonpanossa vaikutti myös nykyinen Nightwish-rumpali Kai Hahto.
Yksi varhaisista keikoistamme oli bändikilpailussa Nuoriskalla. Olimme neljätoistavuotiaita. En muista, keitä tuomaristossa oli, mutta pelottavia aikuisia joka tapauksessa.
Itse keikka meni täydellisessä sumussa, mutta ilmeisen kelvollisesti, sillä Misanthrope sai palkinnoksi studioaikaa Jari ”Nappi” Aaltosen studiossa Rock Werstaalla.
Selkein muisto kyseisestä keikasta liittyy takahuoneeseen, jossa sain ensikosketuksen siihen, miten paha esiintymisjännitys voi olla. Omaa vuoroa odotellessa tuntui kuin hirttolavalle olisi jonottanut.
Olisi mukava käydä katsomassa, kuinka karmivalta se huone näin vanhempiin silmiin näyttää.
