Jonkinlaisen ensimmäisen musiikillisen herätyksen taisin saada Hietalahdessa rusettiluistelussa, kun kaiuttimissa soi The Beatlesin Rock and Roll Music.
Ostin ensimmäisen oman äänilevyni, Young Rascals -yhtyeen Groovin’ -LP:n Westerlundin musiikkiliikkeestä Vaasanpuistikolta noin vuonna 1968. Siitä alkoi musiikinharrastukseni, joka jatkuu edelleen. Ja tuotakin levyä kuuntelen yhä joskus, tosin CD:nä.
Noihin aikoihin Vaasassa oli useita levykauppoja, kuten Westerlund, PSO ja Lindroos. Levyt olivat tietysti siihen aikaan vinyylejä, ja niitä sai myös kuunnella myymälässä, ennen kuin teki ostopäätöksen.
Minun levykokoelmani koostui lukioaikoina pääosin proge-tyylisestä musiikista, tärkeimpinä Moody Blues, Procol Harum, Renaissance ja Genesis, jotka kaikki ovat kestäneet aikaa. Sittemmin musiikkimakuni on laajentunut hieman juurevamman musiikin suuntaan. Nykyään, kun nuo kaikki ovat CD:inä hyllyssäni, tulee kaiholla muisteltua avattavia vinyylialbumeja upeine kansitaiteineen. Vinyylit menivät kuitenkin myyntiin, ja tilalle tulivat CD:t.
Muistatteko nuo alkuaikojen oudot, lukitut, pyörivät CD-levyjen myyntitelineet?
Onnen päivät koittivat vaasalaisille, kun Anttilan tavaratalo tuli kaupunkiin. Aluksi vaatimattomasti Kauppapuistikolle, mutta sitten syksyllä 1988 Alatorille avattiin uusi Anttila ja sen hieno musiikkiosasto. Anttilasta tuli lauantaikävelyjemme vakiokohde.
Musiikkiosaston lisäksi siellä oli kodinosasto, josta meillekin on hankittu monet tekstiilit ja astiat. Vaimokin edelleen silloin tällöin muistelee haikeudella Anttilaa, jonka toiminta Vaasassa päättyi marraskuun lopussa 2016.
Tänä päivänä Vaasasta ei saa kunnon levyjä mistään. Viimeinen yritys oli Tenho Kirkkopuistikolla. Nyt on vain marketeissa joitain tango- ja iskelmätähtien kokoelmalevyjä.
Eikä uusissa autoissakaan ole enää CD-soittimia. Suoratoistopalvelut eivät oikein jaksa innostaa. Olenko jotenkin jäänyt ajastani jälkeen?
Vaasan Yhteiskoulussa tutustuin toiseen innokkaaseen musiikin kuuntelijaan, Jormaan, jolla oli veljensä kanssa laaja levykokoelma. Levyjä lainailtiin puolin ja toisin. Pidimme jopa keväällä 1971 koulussa musiikkikerhoa, jossa perehdyttiin kevyen musiikin eri lajeihin.
Tästä alkoi pitkä ystävyys, joka perheiden perustamisen jälkeen laajeni muuhunkin yhteydenpitoon ja yhdessäoloon, taustalla aina hyvä musiikki.
Laitan Rolling Stonesia soimaan Jorman kunniaksi. Viime tammikuussa hän poistui äkillisesti keskuudestamme.
