Sananen tunnetaidoista

Parisen viikkoa sitten kävin seuraamassa Vaasan pääkirjastossa ensimmäistä kertaa järjestettyä tapahtumaa nimeltä Tunteiden festivaali.

Tapahtuman ideana oli tunteiden käsittely taiteen keinoin. Ohjelma suunnattiin kouluille ja lapsiperheille.

Viiden päivän aikana lähestyttiin uteliaisuutta, iloa, rakkautta, sisua ja innostusta esitysten, musiikin ja kuvataiteen kautta.

Festivaalin taustalla toimi pilottiprojekti, joka toteutettiin muutamassa Vaasan koulussa ja päiväkodissa kaupungin kulttuuri- ja kirjastopalveluiden vetämänä.

Perustunteiden ilmaisua harjoiteltiin pantomiimiesitysten, tarinankerronnan ja visuaalisen taiteen avulla.

Festivaalin aikana pilottiprojektissa mukana olleiden Onkilahden ja Suvilahden koulujen oppilaat esittivät performanssin ja pitivät työpajan, joka striimattiin kaikkiin vaasalaiskouluihin muiden oppilaiden seurattavaksi.

Tunnetaidot ovat jo pitkään olleet osa varhaiskasvatuksen ja koulujen sisältöjä.

Ja hyvä niin, vaikka homma onkin toki ennen kaikkea kotien vastuulla. Lasten kanssa harjoitellaan omien tunteiden käsittelyä ja ilmaisua sekä muiden kohtaamista.

Taidot ovat tärkeitä, sillä tunteet liittyvät kaikkeen, mitä teemme, miten ajattelemme, havainnoimme ja tulkitsemme muita ihmisiä ja ympäristöämme tai vaikkapa siihen, miten teemme päätöksiä.

Taiteella on tunnetaitojen käsittelyyn ja vahvistamiseen paljon annettavaa, ja taidelähtöisiä menetelmiä soisikin käytettävän nykyistä paljon enemmän.

Tunteiden festivaali pilottiprojektineen vastasi omalta osaltaan tähän. Se tarjosi erityisesti kouluille välineitä ja tukea lasten tunnetaitojen työstämiseen. Jatkoa pohditaan ensi vuodelle.

Tutkimuksista tiedetään, että taiteen keinoin päästään hyvin käsiksi ihmislajille tärkeisiin osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemuksiin.

Taiteen kautta voi olla helpompi ilmaista jotain, mille on vaikea löytää sanoja, tai se tarjoaa metaforisen suojan ilmaisulle. Taidelähtöiset menetelmät antavat työkaluja käsitellä tunteita ja sosiaalista kasvua.

Jonninjoutavaa haihattelua?

Kaikkea muuta. Näemme jatkuvasti, miten yhteiskunta ja työelämä korjaavat satoa, kun yksilön tunnetaidot ja empatiakyky ovat vinksallaan ja puutteelliset.

Tunnetaitojen kehittäminen ei saisikaan olla vain päiväkotien ja koulujen asia, vaan sen soisi olla vahvemmin myös osa työpaikkojen työhyvinvointikoulutuksia.

Tunnetaidot ovat ihmisyyden ytimessä. Eikä niitä ole onneksi koskaan liian myöhäistä vahvistaa.