Upeita kokoelmia Vaasassa

Ihmiset ovat kautta aikain keräilleet erilaisia esineitä ja asioita.

Kaiken kotona olevan vapaan tilan täyttyminen erilaisella keräilytavaralla ei aina ole perhesovun kannalta hyvä asia.

Siksi aineeton keräily, esineiden tai asioiden bongailu voisi olla hyvä vaihtoehto. Voi ”kerätä” lintuja, lentokoneita, junia, ihan mitä vain.

Kamera on siinä oiva apuväline. Vähän kuin pikkupoikana kadunvarressa kirjattiin sinikantiseen vihkoon ohiajavien autojen rekisterinumeroita.

Monet alkujaan yksityiset kokoelmat ovat löytänet kotinsa vaasalaisista museoista tai jopa saaneet oman nimikkomuseonsa.

Vanhimpia ovat Karl Hedmanin ja Frithjof Tikanojan kokoelmat.

Vaasasta tuli myös merkittävä modernin taiteen kaupunki Simo Kuntsin ja Lars Swanljungin kokoelmien myötä.

Yhdistyksetkin ovat luovuttaneet kokoelmiaan kaupunkilaisten iloksi. Vaasan taideyhdistyksen ja Ostrobothnia Australiksen kokoelmat majailevat nykyään Pohjanmaan museon suojissa.

Museon Terranova-osasto perustuu pääosin OA:n kokoelmiin. Uusittu näyttely avautuu joulukuussa taas yleisölle.

Vuonna 1956 helsinkiläisen liikemiehen Mauritz Hallbergin perilliset lahjoittivat mittavan raha- ja mitalikokoelman Pohjanmaan museolle.

Tästä kokoelmasta on parhaillaan tekeillä julkaisu, joka näkee päivänvalon ensi vuonna. Museon rahahuoneessa, jonne kokoelma on sijoitettu, on juuri alkanut remontti, ja huone saanee nykyaikaisen ilmeen.

Ei pidä unohtaa vaasalaissyntyistä suurlahjoittaja Herman Frithiof Antellia, jonka taide- ja rahakokoelmat ovat Ateneumin ja Kansallismuseon ydintä. Antellin talo sijaitsi aivan Pohjanmaan museon naapurissa, Koulukatu 1:ssä. Vuonna 1893 kuollut Antell on haudattu Vaasan Kappelinmäelle.

Keräilijöitä ja kokoelmia Vaasassa ja Suomessa riittää. Kokoelmia tarjotaan tasaisin välein eri museoille. Kaikkea ei voida eri syistä ottaa vastaan. Tilanpuute lienee suurin syy, mutta aina kokoelma ei muutenkaan täydennä museon toimialaa.

Joskus täytyy myös luopua. Esimerkiksi Pohjanmaan museolle lahjoitettu, satojen radiovastaanotinten kokoelma sai uuden kodin Kurikan Informaatiotekniikan museosta.

Museon omana virhearviointina pidän Nelin-Cronströmin taidekodin lakkauttamista ja sen kokoelmien hajauttamista.

Kaupungin runsaat esine- ja taidekokoelmat tarvitsevat myös asianmukaiset säilytys- ja huoltotilat.

Nykyään puhutaan kokoelmakeskuksesta, jossa säilyttämisen lisäksi on tilat myös kokoelmien huoltoon, konservointiin ja tutkimiseen. Toivottavasti kaupungin päättäjät löytävät pian ratkaisun tähän ikuisuusongelmaan, ehkä yhdessä Kansallisarkiston kanssa.