Oikeastaan lajista riippumatta jossain vaiheessa lahjakkaimmat urheilijamme suuntaavat aina ulkomaille.
Iloksemme olemme Vaasassa saaneet nauttia useasta tällaisesta onnistuneesta urheilutarinasta.
Sellaisista, joissa se oman kylän poika tai tyttö on kasvanut liian isoksi Suomen peleihin, ja matkan täytyy jatkua ulkomailla.
Välitön vaikutus lajin tai joukkueen sisällä koetaan monesti negatiiviseksi, sillä pois lähtee lahjakas nuori, monessa tapauksessa ns. ”avainurheilija”.
Kyseessä on kuitenkin niin urheilijalle, lajille, joukkueelle kuin kaupungillekin hieno asia.
Se kertoo siitä, että kyseessä on lahjakkuus, joka on harjoitellut ja kasvanut ympäristössä, joka mahdollistaa kehityksen näinkin pitkälle.
Vaikka urheilija ei koskaan palaisi kotiseuraansa, hänen vaikutuksensa ei lakkaa lähtöön. Hänestä tulee vahva esikuva joukkueen muille nuorille ja nouseville pelaajille.
Tätä arvoa ei sovi aliarvioida, eikä missään nimessä jättää käyttämättä hyödyksi.
Urheilija jatkaa oman lajinsa, maansa ja kaupunkinsa esille tuomista positiivisessa valossa. Parhaimmassa tapauksessa tämä tasoittaa tietä seuraavalle samaan suuntaan lähtevälle.
Muistan itsekin ne vaiheet omalta uraltani, kun leikki muuttui vakavaksi harrastamiseksi ja aina tavoitteelliseksi kilpailuksi asti.
Koin ahaa-elämyksen suhteellisen varhaisessa, 15–16 vuoden iässä. Unelmat oman lajin toteuttamisesta ulkomailla, suuremmissa sarjoissa alkoivat täyttää mielen. Niistä sai erittäin paljon motivaatiota pyrkiä eteenpäin.
Oma lähtö toteutuikin suhteellisen nopeasti, jo 17–vuotiaana. Vaikka urheilu oli kaikki kaikessa, en ymmärtänyt, miten paljon oma elämäni tulee muuttumaan. Mitä kaikkea pääsee kokemaan, mutta toisaalta, mistä kaikesta joutuu luopumaan.
Tänä päivänä maailma on monin verroin pienempi, ja yhteys Suomeen on paljon helpompi pitää kuin minun aikoinani.
Moni Vaasasta ulkomaille lähtenyt on myös palannut antamaan takaisin jossain muodossa. Se on aivan äärettömän ieno asia! Sen positiiviset vaikutukset eivät rajoitu pelkästään urheiluun.
Maailmalta voi pelaamisen ohella tarttua mukaan vaikka mitä osaamista, tietoa ja näkemystä, joka on hyödyksi myöhemmin kotikaupungissa, vaikka asia ei sitä kokiessa hirveän kummoiselta tunnu.
Hiljattain uutisoitiin entisistä pelaajista ja valmentajista, jotka ovat ostaneet palan paikallista urheilujoukkuetta.
Useita esimerkkejä on myös, kuinka ympyrä sulkeutuu ja ulkomaita kolunnut urheilija palaa kotikonnuille kasvattajajoukkueensa valmentajaksi tai vaikka toimihenkilöksi, kaikkien niiden muualla vietettyjen vuosien kokemusten vahvistamana.
