Harrastusrumbankin takana pyörii vaasalainen yrityselämä

Kyllä meitä urheilua seuraavia vaasalaisia nyt hellitään. Mailattarien edustusjoukkue nousi Superpesikseen, Vepsu pääsi takaisin Veikkausliigaan ja Sportinkin alkukausi on sujunut loistavasti.

Paitsi että se tuo positiivisia viboja kaupunkilaisiin, niin tällä kaikella on iso vaikutus myös sponsorien näkyvyyteen. Etupäässä paikalliset yritykset ovat tukeneet joukkueita suurilla summilla, joten sopimuksen sisällöstä riippuen ainakin näkyvyys on taattu ja se on hienoa.

Itse olen viisitoista viime vuotta ollut tiiviisti mukana junioreiden harrastusten taustajoukoissa. Jos on kiirettä ”edarilaisilla”, niin junnuilla se vasta rumbaa onkin, tai ainakin heidän vanhemmillaan.

Mikä trafiikki alkaa, kun vanhemmat pääsevät töistä iltapäivällä. Kiireen vilkkaa syödään (ruoka pitää toki olla tehtynä edellisenä iltana), lapset pakataan autoon ja lähdetään kohti harrastuksia. Jos lapsia on monta, on usein kaksi autoa käytössä ja vuorot jaettu, kuka viedään minne ja kuka hakee.

Yksi lapsihan siis saattaa harrastaa kolmea lajia, joten se lisää aikataulutuksen haastavuutta, nimimerkillä kokemusta on. Liikuntapaikat ovat iltaisin täynnä harrastavia lapsia ja nuoria. Vapaaehtoistyönä valmentajat ja huoltajat laittavat aikansa näiden lasten eteen. Hattu päästä.

Tämänkin kaiken taustalla pyörii vahvasti vaasalainen yrityselämä. Vanhemmat toki maksavat kausi- ja jäsenmaksut, mutta harrastuksiin yleensä sisältyy muitakin kuluja.

Pelimatkoihin ja joukkueasuihin pyritään keräämään sponsorirahaa paikallisilta yrityksiltä. Ja näitä seuroja, joukkueita ja sitä kautta avustuksen pyytäjiä riittää tämänkin kokoisessa kaupungissa.

Usein yritysten sponsoriavustukset ovat vastikkeellisia, mikä on täysin oikein. Joukkueasuihin voi ostaa näkyvyyttä tai avustus maksetaan suoritettua työtä vastaan.

Itsekin olen ollut mm. paikallisessa marketissa tekemässä inventaariota (tiedän nyt aika paljon eri hiusväreistä), roudaamassa Per Gessleä Elisa Stadionilta keskellä yötä vesisateessa, Raskasta Joulua -konsertin (jep, siinä surullisen kuuluisan) narikassa, tarjoilemassa Jari Sillanpään konsertissa.

Nämä ovat ihan mukavia tapoja ansaita rahaa lasten harrastuksiin; talkooporukassa on yleensä hyvä henki ja porukalla hommat sujuvat, eikä tarvitse kaikkea rahaa pulittaa omasta pussista. Ja onpahan sitten mitä kiikkustuolissa muistella.

Haluankin kiittää kaikkia yrityksiä, jotka olette tukemassa junioritoimintaa. Antamastanne tuesta on korvaamaton apu paikallisille seuroille ja harrastajille sekä meille vanhemmille. Toivottavasti myös teille itsellenne. Kiitos.

Toiminnanjohtaja, Vaasan Yrittäjät