Koska viimeksi olen harrastanut liikuntaa ilman, että se on missään muodossa liittynyt urheilusuoritukseen?

Ilon esteenä

Monella entisellä urheilijalla on vaikeuksia löytää iloa liikunnasta oman uran jälkeen.

Syitä voi olla monia. Pitkä, vaativa ura on voinut kuluttaa ja väsyttää urheilijan mielen sekä kehon.

Tällöin uran loppumista seuraa ehkä suuri helpotus ja irtipäästö. Enää ei pidä, on aika levätä, vihdoin.

Jos urheilu-ura on päättynyt loukkaantumiseen tai loukkaantumiskierteeseen, voi liikunta muistuttaa vahvasti näistä ja liikkujan omista rajoitteista.

Negatiiviset tuntemukset estävät liikunnan ilon löytämistä. Ehkä ei olekaan niin kivaa mennä kokeilemaan esimerkiksi padelia, kun se sama polvi vaivaa, aivan kuten uran lopussa.

Toinen syy voi olla puhdas kapinointi. Useimmat urheilijat eivät päätä, miten tai milloin harjoittelevat. He seuraavat niin sanotusti jonkun toisen ”pilliä”, ja helposti uran jälkeen voikin alitajunnassa olla kapinointi. ”Enää ei tarvitse tehdä niin kuin käsketään, enkä tee”.

Oli syy mikä tahansa, koko ikänsä aktiivisesti liikkunut henkilö voi nopeastikin olla tilanteessa, jossa liikunta on kadonnut elämästä lähes tyystin.

Kun liikunta on aina ollut tavoitteellista, voi olla vaikeaa vaihtaa vaihdetta suorittamisesta mielihyvän tavoitteluun.

Tietoa liikunnan välittömistä ja välillisistä hyödyistä on yllin kyllin, mutta silti sen oman punaisen langan löytäminen on prosessi.

Miksipä en kokeilisi?

Itselläni meni pitkä tovi työstää sisäistä ohjelmointia niin, että aina ei tarvinnut suorittaa tai pyrkiä parempaan tulokseen.

Myönnän, että edelleen kamppailen tämän kanssa.

On opittava olemaan tietyssä mielessä armollinen itselle. Kehotankin miettimään tavoitteen uusiksi nimenomaan mielihyvän ja monipuolisuuden kantilta.

Suosittelen ehdottomasti erityyppisiä kokeiluja. Ei välttämättä siksi, että sieltä löytyisi uusi harrastus, mutta vaikka vain kokemuksen vuoksi.

Miksi ei kokeilisi asioita, jotka näyttävät hauskoilta ja joihin aiemmin ei ole ollut aikaa tai mahdollisuutta?

Toinen vahva suositus: Mieti, kenen kanssa lähdet kokeilemaan uusia liikuntajuttuja.

Ehkä parhaat kaverit tähän eivät löydykään sieltä vanhoista pelitovereista, vaan mahdollisesti puolisosta tai lapsuudenkavereista, jotka tekivät jotain aivan muuta sinun urheillessasi.

Seppo Evwaraye

Vaasan yliopiston liikuntakoordinaattori