Nyt luonto kirkkoni olla saa

Kotiseutumme ihmiset löytävät yhä useammin tiensä metsiin ja meren äärelle. Sellainen on aika.

Tunnemme rauhaa ja joskus suoranaista pyhyyden tuntoa luonnossa. Oma hetkellisyytemme ja pienuutemme tulee siellä hyvin esiin.

Nämä kokemukset ja käyntini Rovaniemellä sijaitsevassa Somosen kirkossa kypsyttivät idean. Halusin saada Vaasan seudullekin pyhäkön, jossa seinät ja katto eivät ahdistaisi ketään ja jossa jäsenkirjoja ei kyseltäisi.

Kun menin pyhiinvaelluskoulutukseen, minulle avautui tilaisuus kehitellä ideaa eteenpäin.

Vaasan seurakuntayhtymän omistuksesta löytyi Köklotin Norrskatasta ideaan sopiva alue, ja asioita alkoi tapahtua nopeasti.

Yhtymän kiinteistöpäälliköllä Kalle Pulkkisella oli ollut samansuuntaisia ajatuksia jo pari vuotta. Kirkkohallituksesta saatiin pienehkö summa rahaa, ja yhtäkkiä olimme elokuun lopussa tilanteessa, jossa pääsimme toden teolla vauhtiin.

Sain vapaat kädet suunnitella kirkon ulkoasua ja sinne vievän polun sisältöä.

Halusimme rakentaa mahdollisimman ekologisen hiljentymispaikan upean luonnon keskelle.

Unelmani toteutui. ”Kirkkosalin” ja polun materiaalit ovat kaikki muutamaa ruuvia lukuun ottamatta kierrätettyjä tai paikan päältä, metsästä hankittuja.

Alueellinen yhteistyö näytti voimansa.

Laihialta ja Vaasan Vähästäkyröstä saimme heinäseipäitä. Räsymattoja kerättiin vähän joka puolelta.

Lautatavaraa tuli Övermalaxista ja Tottesundista, kalaverkkoa Sepänkylästä.

Tarvittiin myös talkooväkeä, jota Kalle ja vapaaehtoistyöstä vastaava Johanna Yli-Opas saivat kerättyä sopivasti, jotta talkoot voitiin järjestää muutama viikko sitten.

Norrskatan Kirkkoon johtaa kivikkoon raivattu polku.

Sen varressa on mietiskelyä varten säiden pieksämiin lautoihin poltettuna Raamatun kohtia. Lyhenteet ovat kolmella kielellä.

Sen lisäksi siellä on kalastuslaatikoiden lautoihin tehdyissä aukoissa musiikkia QR-koodeina. Myös toivomani musiikki syntyi vaasalaisten muusikoiden talkootyönä.

Kirkon risti on tehty heinäseipäistä, penkit valmistettu tuulenkaatopuista ja alttari käsin puretuista lankuista.

Arkkitehti Marketta Kujala ja minä ideoimme alttarin taakse 12 puupylvästä. Ne kuvaavat opetuslapsia. Alttaritauluna on metsä ja meri.

Vaasan kaupunki lahjoitti luontokirkkoon Edvin Hevonkosken puuveistoksia. Ne ovat kirkkokansaa. Veistokset tervataan ja sijoitetaan kirkon taakse kivikkoon tai polun varteen.

Voimme kokea pyhyyden ja yhteyden tunteita luonnon keskellä.

Nyt siihen on entistä paremmat mahdollisuudet, kun maailmanperintöalueella on oma Pyhiinvaeltajankirkko ja -polku.

Mirjam Silvén

Onnellinen luonnostaan