Samalla tasolla

Mietin omaa urheilu-uran alkua Vaasan maapohjahallissa 1990-luvulla.

Muistan, kuinka vaativa ja impulsiivinen nuori olin. Ei käynyt missään vaiheessa mielessä, kuinka paljon aikaa ja vaivaa oli ylipäätänsä käytetty harjoitusten järjestämiseen.

Myöhempään teini-ikään varmaan kuuluukin osittain se, että näkee maailmaa vahvasti vain omasta näkökulmasta.

Vaikka lajissani, amerikkalaisessa jalkapallossa, vallitsi todella vahva machokulttuuri, omassa seurassani tuli esille myös aito välittäminen.

Jännä juttu, että vaikka silloin sitä ei osannut käsitellä, se on asia, jolle arvostus on auennut vanhemmalla iällä.

Harvoin sitä istahtaa ajattelemaan, kuinka paljon aikaa ja vaivaa se vaatii, jotta urheilussa pysyy paikallaan.

Tämänkaltaiset kysymykset tulevat todella harvoin vastaan urheilun ja liikunnan piirissä.

Meitähän kaikkia on opetettu aina niin, että pitää tehdä enemmän ja tähdätä korkeammalle. Olipa lähestyvä haaste sitten korkeampi kukkula, enemmän leuanvetoja, nopeampi aika 100 metrin juoksussa taikka vaikka penkkipunnerruksen tuloksen parantaminen.

Fyysisesti mahdollisuudet suorituksen parantamiseen ovat rajalliset. Nyt 40 ikävuoden korvilla olen todella tyytyväinen, että yllän siihen, mihin viime viikollakin.

Kuulostaa ehkä hassulta, mutta voisiko paikallaan pysyminen olla myös edistystä?

Vaasaa on hemmoteltu hyvätasoisilla urheilujoukkueilla ja suorituksilla jo pitkän aikaa.

Muutama joukkue on onnistunut koronan keskellä todella hyvin, ja sarjataso vaihtuu ensi vuodelle hienosti ylöspäin.

Toisilla taas ollut hieman enemmän haasteita ja uusia tuulia, vauhteja haetaan eri komennoissa alemmilla tasoilla ensi vuonna.

Penkkiurheilijalle ei välttämättä ole selvää se työn määrä, mikä vaaditaan, että asiat pysyvät seuroissa samalla tasolla vuodesta toiseen.

Sekin, että asiat pysyvät samalla tasolla ei tarkoita, että niissä mennään taaksepäin. Päinvastoin.

On suuri voitto monessa urheiluseurassa, että ylipäätänsä pystytään edelleen mahdollistamaan harrastaminen, valmentamien, ottelutapahtumat ja toiminta samalla tasolla kuin aiemmin.

Otetaankin nyt yhdessä pieni hetki ja arvostetaan näitä näkymättömiä sankareita, jotka pitävät veneet kurssissa ja varmistavat, että toiminta pysyy ”samalla tasolla” taas ensi vuonna.

Vaasan yliopiston liikuntakoordinaattori