Hyvää kansainvälisen lukutaidon päivää!

Kävin Kuntsin modernin taiteen museossa Sisäsatamassa katsomassa ruotsalaisen Erik Johanssonin valokuvanäyttelyn.

Johansson yhdistää useita, jopa kymmeniä valokuvia yhdeksi kuvaksi, josta ei näe, että se muodostuu eri osista. Kuvissa on maaginen tunnelma.

Näyttelyteksteissä Johansson kertoo, että hän istui lapsena tuntikausia kirjastossa lukemassa lastenkirjoja. Niiden kuvitukset avasivat hänelle tien kadonneisiin maailmoihin ja myös omaan mielikuvitusmaailmaan. Satumaailma sai pienen pojan unohtamaan kaiken ympärillä olevan.

Lapsuuden kirjat vaikuttavat yhä aikuisena valokuvaajan työskentelyyn. Johanssonin mielestä mielikuvitus on ajattelun lihas, jota tulee harjoittaa, ja se täydentyy sitä mukaa, kun sitä käyttää. Ja mikä ruokkiikaan mielikuvitusta paremmin kuin lukeminen!

 

Lukutaito on ihmisoikeus

 

Tänään vietetään YK:n kansainvälistä lukutaitopäivää. Päivän tarkoituksena on muistuttaa lukutaidon merkityksestä ja koulutuksen tärkeydestä. Maailmassa on noin 750 miljoonaa aikuista, jotka eivät osaa lukea. Kaksi kolmasosaa heistä on naisia.

Lukutaito on avain ihmisenä olemiseen yhteiskunnassa. Se on ihmisoikeus, jolla on yhteys ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin.

Lukutaidolla on merkitystä tasa-arvon, kestävän rauhan, kehityksen ja demokratian toteutumisen kannalta.

Minulle on tärkeää, että lukemisen avulla oppii, mutta myös rentoutuu. Nojatuolimatka kiinnostavan kirjan kanssa on hyvää vastapainoa työlle.

Lukeminen avaa ovia maailmoihin, joihin ei muuten pääsisi. Oletko käynyt Firenzessä 1500-luvulla? Entä Englannin vauraissa kartanoissa 1800-luvulla? Oletko tavannut Jukolan veljekset tai prinsessa Dianan? Minä olen, koska olen lukenut.

Lukeminen on myös avain ihmiseen itseensä. Hyvän kirjan voi lukea useita kertoja, ja aina siitä löytää jotain uutta. Kirjan teksti ei kuitenkaan muutu, vaan lukija itse.

Kirja ei siitä välitä, kuka sitä lukee. Jokainen lukija on kirjalle tasa-arvoinen ja tärkeä. Vasta lukiessa kirja alkaa elää.

 

Vaasalaisten äänitorvi

 

Keväällä tehdyn lukijatutkimuksen mukaan mukaan kaupunkilehtemme lukijoille Vaasa ja paikallisuus ovat lähinnä lukijoiden sydäntä.

Haluamme vastata lukijoiden odotuksiin ja korostamme paikallisuutta.

Vaasa-lehti on yksi vaasalaisista, vaasalaisten äänitorvi ja katselee maailmaa vaasalaisin silmin.

Juhlistimme lehden nimen vaihtumista Ikkunasta Vaasaksi torilla viime viikolla. Siinä eräs mies haastoi minua, miksi lehdessämme ei ole enää vitsiä tai sarjakuvaa. Että se kertoo kuulemma lehden arvoista.

Totesin hänelle, että minun tärkein arvoni on Vaasan ja vaasalaisten asioiden kertominen tämän seudun lukijoille. Se on minun listallani ykkösenä tätä lehteä tehdessä, ja siihen haluan käyttää palstatilat.

Vitsikirjoja löytyy kirjastosta, ja vitsisivustoja on internet täynnä.

Mutta mikään muu media ei välttämättä kerro niistä vaasalaisten asioista, joista meidän lehtemme kertoo.

Lasken myös lähikunnat, Mustasaaren, Maalahden ja Laihian mukaan tähän seutuun tiiviisti, koska näistä kunnista käydään töissä Vaasassa.

Kiitos kaikille lukijoille, jotka kävivät meitä teltalla tervehtimässä.

Lukemisen iloa jatkossakin!

Anne Laurila