Tavarat kiertoon – jos vain pystyy

Ihmiset voi lajitella kahteen lajiin: niihin, joiden on helppo luopua tavarasta ja pitää kaapit väljinä, sekä niihin, joille tavaroihin liittyy kummaa tunnelatausta ja niistä luopuminen kirpaisee.

Minä kuulun jälkimmäisiin. Lapsuudenperheessäni yksi hoetuimpia sanontoja oli: ”Aika tavaran palkitsee.” Toinen aiheeseen liittyvä lausahdus ”Toisen roska on toisen aarre” ei päätynyt meillä käytäntöön.

On aivan ymmärrettävää, että pulaa kokenut sodanjälkeinen sukupolvi ei pysty heittämään mitään pois, vaikka nykyään heilläkin on kaikkea yllin kyllin.

Jos tavara ei ollut lapsuudenkodissani enää käytössä tai esillä, se päätyi ensin kaappiin ja varastoon. Sieltä matka jatkui loppusijoituspaikkaan, mökille.

Huono puoli asiassa on se, että mökille on kertynyt vuosikymmenten varrella niin paljon tavaraa, että moni tarpeellinen esine hukkuu niiden alle.

Hyvä puoli on se, että kun tulee vieraita, on repäistä esiin neljä varasadetakkia ja saman verran ylimääräisiä saappaita, vähän joka kokoa.

Nykyisin mittani täyttyy noin kerran vuodessa siihen, että nurkat pursuavat tavaraa. Silloin otan kirpputoripöydän muutamaksi viikoksi.

Sitten alkaa raivokas kaappien ja kellarin tyhjennys, tavaroiden lajittelu, tekstiilien pesu, silitys, hinnoittelu ja roudaus. Tuntipalkoille siinä hommassa ei todellakaan pääse, mutta kyllä se kieltämättä puhdistaa kotia – ja mieltä.

Nyt minulla on myyntipöytä kolmatta viikkoa. Kaava on aina sama. Aluksi on suuri innostus, ja jaksan käydä täydentämässä ja kohentamassa pöytääni päivittäin. Asiakkaat rekisteröivät uutta myyntitavaraa sisältävän pöydän, ja kauppa käy.

Myyntiä on nykyään helppo seurata mobiilisovelluksella reaaliajassa kotisohvalta.

Pikku hiljaa niin asiakkaiden kuin omakin kiinnostus lopahtaa. Viimeinen viikko voi mennä miinuksen puolelle.

Hupaisaa on, että tällä kertaa myyntipöydältäni lähti ensimmäisten joukossa vastalause japanilaishenkiseen konmaritukseen, kirja Nonmarittajat keräilypyörteessä.

”Viime vuosina on suorastaan painostettu luopumaan tavaroista, mutta asiantunteva keräilijä hankkii niitä siksi juuri nyt. Ratkaisu maailman ongelmiin ei löydy tavaran hävittämisestä, vaan käytetyn tavaran hyödyntämisestä”, kirjan takakansi julistaa.

Tuote selvästi puri asiakaskuntaan.

Tällä kertaa en aio tehdä samaa virhettä kuin yleensä, että kannan myymättömät tavarat takaisin kotiin. Nyt lahjoitan kaiken lopun hyväntekeväisyyteen.

Paitsi ehkä sittenkin pidän tämän mustan hameen, ainakin se kävisi hautajaisiin. Ja tuon kivan lastenkirjan voisi säästää, jos joskus hamassa tulevaisuudessa tulisi lapsenlapsia.

Tämän lehden sivuilla 4–5 olemme kirpputorikierroksella ja tapaamme asiakkaita, jotka ovat tehneet hyviä löytöjä kirppareita kierrellen.

Kierrätys ja kirpputorit ovat onneksi edelleen iso trendi.

Vaasan seudulla on paljon erilaisia, laadukkaita kirpputoreja ja kierrätysmyymälöitä. Vaikka käytetyn tavaran myynti tapahtuu nykyään paljon netissä ja somessa, ei silti mikään voita kirpputorihyllyjen välissä kiertelyä, tavaroiden hypistelyä ja löytämisen iloa.