Niko Hovisen blogi osa 4 – Ahdistusta ja pelipäivän rutiineja

Pyrin tekemään pelipäivänä aina samat asiat.

Joku voi pitää niitä taikauskona, mutta minä ajattelen niiden olevan vain omia rutiineja.

Vuosien aikana itselle kehittyy vaan ne tietyt tavat tehdä asioita.

Puuroa aamupalaksi

Kun Vaasan Sportilla on pelipäivä, varsinkin jos pelataan kotona, minun päiväni alkaa sillä, että herätyskello on soimassa kello 8.

Aamupalaksi syön aina ison lautasen puuroa kotona. Sitten hallille! Hallilla juodaan ensiksi muutama kuppi kahvia.

Sen jälkeen laitetaan varusteet kuntoon, jos on tarvetta. Esimerkiksi mailat erkataan valmiiksi, luistimen nauhat vaihdetaan ja muutenkin tarkistetaan, että kaikki on kunnossa.

Sen jälkeen on pikku aamujumpan aika. Eli 10–15 minuuttia kuntopyörää ja pitkät venyttelyt päälle.

Venyttely on tärkeää

Omassa ammatissani maalivahtina koen, että venyttely on erittäin tärkeää.

Itse tulee venyteltyä joka päivä vähintään puoli tuntia. Kun paikat on venytelty auki ja kroppa saatu muutenkin hereille, on seuraavaksi ohjelmassa aamun ottelupalaveri.

Meillä palaveri arkipelipäivinä alkaa yleensä kello 10. Tykkään siitä, että olen jo ennen sitä suorittanut aamujumpat.

Palaverissa käydään yleensä vähän vastustajan pelitapaa läpi, mutta enemmänkin käydään läpi omaa pelaamista. Aletaan pikku hiljaa virittää henkistä latautumista iltaa varten.

Kello 11 on aamujää, joka kestää noin 20 minuuttia. Silloin tehdään muutama harjoite, yleensä vähän laukauksia ja jonkinlainen viisikkoharjoite.

Jääharjoituksen jälkeen on vielä alivoimapalaveri ja pikku jälkijäähdyttelyt sekä nopea käynti kylmäaltaassa, joka kuuluu aina omiin rutiineihini.

Päiväunet ja ahdistava odotus

Aamun jälkeen kaikki suuntaavat lounaalle ja kotiin lepäilemään. Osa käy jossain ulkona syömässä, ja osa menee kotiin lounaalle.

Minä teen kotona lounaan, jonka jälkeen pyrin aina nukkumaan pienet päiväunet.

Sitten alkaakin pelipäivän ehkä ahdistavin osuus.

Jos ottelu alkaa kello 18.30, pelaajat tulevat hallille kaksi tuntia ennen ottelun alkua.

Itse olen paikalla jo reilusti ennen sitä.

Ahdistus johtuu siitä, että ottelun alku on jo lähellä. Siinä alkaa olla henkinen lataus niin kova, että kaikenlaiset tunteet käyvät vahvasti mielessä. Jännitys on aina läsnä ja ehkä pahimmillaan juuri ennen ottelua.

Ennen ottelua teen aina samat alkujumpat, ja myös musiikin kuuntelu kuuluu minun tapoihini.

Kaikki likoon!

Sitten kun ottelu alkaa, se jännitys vähän sieltä laukeaa.

Tavallaan siinä vaiheessa kaikki valmistava on jo tehty niin hyvin kuin mahdollista. Se antaa selkänojan onnistumiselle.

Näin ainakin itse tahdon ajatella.

Pelissähän voi tapahtua mitä vaan, mutta joka pelin tavoite on lyödä kaikki likoon ja antaa kaikkensa.

Aina se ei riitä voittoon. Mutta kun asiat tekee niin hyvin kuin mahdollista ja henkinen olotila on oikea, koen, että meillä on paremmat mahdollisuudet voittaa ottelu.

Ottelun jälkeen on yleensä jonkunlainen palaveri tai palaute valmennustiimiltä, mutta pyrimme aloittamaan loppuverryttelyt mahdollisimman nopeasti.

Tiivistäen: pelipäivä on periaatteessa monta tuntia henkistä latausta, sitten suoritetaan, jonka jälkeen palautellaan.