Niko Hovisen blogi osa 1 – Liigakausi alkaa

Moni varmaan ihmettelee, miksi minua kutsutaan Papiksi.

Avataanpa tarinaa hieman.

Lempinimen juuret ulottuvat ihan ensimmäiseen kesääni liigajoukkueen mukana. Olin 17-vuotias ja solminut juuri ensimmäisen liigasopimukseni Helsingin Jokereiden kanssa.

Joukkueen hierojana toimi silloin – ja toimii muuten edelleen – mies nimeltä Niko Toivonen. Pitkin kesää Nikoa ilmeisesti häiritsi kovasti sekaannus meidän nimiemme kanssa, ja hän päätti alkaa kutsua minua Pappi Hoviseksi.

Kun kysyin häneltä: ”Mikä hemmetin Pappi?”

Vastaus oli: ”Oot vaan niin Papin näköinen jätkä.” Ja niin nimi jäi elämään.

Näin mieletön tarina löytyy siis lempinimen takaa. Aika tiukasti liikanimi on minuun tarttunut. Oma vaimokin välillä käyttää sitä minusta.

Tuosta on siis 16 vuotta aikaa, ja takana on taas yksi kesä valmistavaa harjoittelua tulevaa liigakautta varten. Meidän eli Vaasan Sportin kausi starttaa perjantaina Porissa.

Joka vuosi tuon 16 vuoden ajan tähän aikaan on aika samat fiilikset. Odottava, jännittävä ja kauhea into aloittaa tosipelit.

Ennen ensimmäistä sarjapeliä on joka vuosi oikeastaan samanlainen olotila kuin vaikkapa ennen play-off ottelua. Jotenkin siinä on vaan se tietty lataus, kun ollaan niin kauan oltu pelaamatta.

Muutaman pelin jälkeen arkeen ja pelirytmiin tavallaan tottuu, ja ylimääräinen jännitys häviää sieltä.

Joukkueessa on ihan hyvä meininki päällä. Ollaan harjoiteltu erittäin kovaa koko harjoitusleiri ja yritetty hitsautua joukkueena yhteen jäällä ja jään ulkopuolella.

Viisi viime viikkoa meidän arkeen on kuulunut periaatteessa kaksi harjoitusta päivässä plus harjoitusottelut siihen päälle ja viikonloput vapaata. Eli aika kova rypistys, mutta kaikki on tietenkin tähdännyt siihen, että ollaan valmiita, kun pelit alkaa.

Totta kai, kun joukkueessa on vaihtuvuutta ja tulee uusia pelureita, tarvitaan paljon toistoja, että kaikki on samalla sivulla pelitavasta ja joukkueen systeemeistä muutenkin.

Tämä viikko vedetään taas ihan normirytmillä kohti viikonlopun sarja- ja kotiavausta.

Todella siistiä päästä heti perjantain jälkeen pelaamaan kotona, oman kotiyleisön edessä. Viime kerrasta on jo vähän aikaa.

Vaikka oli hienoa pelata viime kaudella uudessa hallissa joka ilta, niin kyllähän sieltä se oleellinen puuttui – yleisö. Toivottavasti saadaan pian asiat niin hyvään järjestykseen, että Vaasan Sähkö Areenakin saadaan ihan täyteen.

Perjantaina alkaa! Nähdään hallilla!