Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan. Me ollaan sankareita elämän, ihan jokainen.
J. Karjalaisen Sankarit-biisi (1982) on liitetty Suomen miesten jääkiekkoon ja MM-kullan voittamiseen.
Alun perin Karjalainen sai idean sankareista kuulemma itsenäisyyspäivänä nähtyään Hesarissa listan Suomen Valkoisen Ruusun ja muiden ritarikuntien kunniamerkkien saajista.
Ajan mittaan tuohon lauluun on tarttunut kuulijoiden – ja hoilaajien – omia muistoja. Laulu on saanut ikään kuin lisää k(i)erroksia.
Uusimmat sankarit leivottiin menneenä viikonloppuna, kun Leijonat kukisti Kanadan ja voitti neljännen kerran jääkiekon MM-kultaa.
Muistan vielä kuin eilisen päivän sen ensimmäisen MM-kullan vuonna 1995, Tupu, Hupu ja Lupu -ketjun ja Ville Peltosen hattutempun. Sehän oli ihan vasta juuri äsken! Vaikea uskoa, että siitä on jo 27 vuotta.
Tämän viikon sankareita ovat ylioppilaat ja muut koulunsa päättävät.
Kun nuoret painavat valkolakin päähänsä, monen vanhemman silmäkulma kyyneltyy.
Tuossako on minun pienokaiseni, joka äsken vasta opetteli kävelemään? Nyt hän on lähdössä opiskelemaan ja omaan elämään. Mihin hujahtivat vuodet näin äkkiä?
Ja kuinka vanha itse olenkaan, kun lapseni on muuttamassa pois kotoa? Vaikka kasvoista näkyvät ajetut kilometrit, sisältä tunnen yhä olevani alle kolmekymppinen.
Näitä muistan itse ajatelleeni lasteni ylioppilasjuhlissa.
Onnea kaikille koulunsa päättäville!
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Viime aikoina olen miettinyt paljon aikaa ja ajan kulumista, kuten ehkä edellä kerrotusta jo huomasitte.
Olen nyt ollut yhden vuoden Vaasassa ilmestyvän kaupunkilehden päätoimittaja. Aloin heti uudistaa silloisen Ikkuna-lehden sisältöä tullessani päätoimittajaksi, ja suuri uudistus tehtiin viime syksynä, 1.9., jolloin lehden ulkoasu, rakenne ja nimi muuttuivat.
Mullistukset eivät päättyneet siihen, vaan sen jälkeen on esimerkiksi Vaasa-lehden verkkosivut uudistettu ja lehden painopaikka vaihtunut.
Koko vuosi on ollut opettelemista, sopeutumista, justeeraamista ja lehdellemme ja pienelle kahden hengen toimituksellemme sopivien käytäntöjen luomista.
Korvien välinen kovalevy on välillä ollut täynnä ja tiltissä. On ollut päiviä, jolloin minusta on tuntunut, että en pysty ottamaan vastaan enää yhtään uutta tiedonmurusta, enkä muista mitään edellisistäkään.
Vaasa-lehden lukijoilta tullut runsas, positiivinen palaute on auttanut jaksamaan työssä. Vieläkin, yhdeksän kuukautta uudistuksen jälkeen, saamme kehuja viikoittain. Lämmin kiitos niistä!
Aikaa myöten monet asiat tapaavat lutviutua ja ongelmat ratketa. Joskus se vaatii enemmän, joskus vähemmän aikaa.
Ja kun aikaa kuluu, jälkeenpäin katsoen monet asiat näkee kirkkaammin kuin silloin, kun säntäili ja kieppui tapahtumien keskellä.
Vuoden aikana olen oppinut, että on tärkeää antaa aikaa itselle ja töistä palautumiselle. Yhtä tärkeää on antaa itselle aikaa oppia ja sopeutua uudistuksiin.
Ajatukseni sankaruudestakin on kirkastunut. Olen samaa mieltä kuin sankaritar eräässä Nora Robertsin viihderomaanissa:
Sankaruus on sitä, että nousee aamulla sängystä, vaikka se tuntuu ylivoimaiselta.
