Kun olin 15-vuotias, vanhemmat päättivät myydä mökkimme, jossa olin koko ikäni viettänyt huhtikuusta lokakuuhun kaikki viikonloput ja lomat.
Tein lähimetsään salaisia majoja ja kiipesin puihin tähystämään, milloin vieraat saapuvat. Aina heitä oli tulossa: serkkuja, kavereita ja tuttavaperheitä. Puuhaa ja hauskuutta riitti: järjestettiin monen lajin kesäolympialaisia, joihin osallistuivat niin lapset kuin aikuiset.
Uin, soutelin ja harjoittelin isolla nurmikolla kärrynpyöriä ja pesäpallon lyömistä.
Olin tyrmistynyt myyntipäätöksestä. Viimeisenä iltana menin hämärässä uimaan samettiseen veteen ja hyvästelin rakkaan, kaikkein tärkeimmän paikan.
En voinut ymmärtää, miksi mökistä luovuttiin. Mutta vanhemmat olivat päättäneet, että nyt riittää työleiri ja vieraiden passaaminen. Hoidettavana oli isot nurmikkoalueet, ainakin kymmenen marjapensasta, iso perunamaa, muut viljelykset sekä kukkapenkit. Rakennuksiakin olisi pitänyt alkaa kunnostaa.
Äitini päätti, että meidän perhe keskittyy nyt rivitalopihan laittoon ja matkailuun.
No, kestihän sitä yksi kesä, mutta jo seuraavana syksynä lehteen laitettiin ilmoitus: ”halutaan ostaa mökki luonnontilaisella tontilla...”.
Ja sillä (mökki)tiellä ollaan edelleen, usean sukupolven voimin.
Vähän samoja aatoksia on tullut itselleni mieleen tänä kesänä mökkeillessä. Kevätviikonloput ja alkukesä huhkitaan lukuisissa alkukauden hommissa, sitten valmistaudutaan juhannukseen ja vieraiden tuloon – ja toivutaan. Jossain vaiheessa voi ehkä ottaa muutaman päivän rennosti.
Kunnes pitää taas karsia pusikkoa, pestä vene, uusia lauteet, roudata varastoon kertynyttä tavaraa kaatopaikalle. Pianhan alkavat jo syystyötkin.
Onko tässä järkeä? No, ainakin sitä pysyy vireänä ja liikkeessä, olen ajatellut. Keho kiittää, ja varmaan mielikin. Ainakaan mikään ei vie paremmin irti arkistressistä
Ja ne hetket, kun siemailee aamukahvia linnunlaulua kuunnellen, pulahtaa veteen hiostavan homman päätteeksi ja istuu vanhan ystävän kanssa saunan kuistilla yömyöhään maailmaa parantaen.
Niiden vuoksi on valmis näkemään aika paljonkin vaivaa.