Pääkirjoitus

Kun lapsi kasvaa, kasvaa äitikin

story-image
Kuva: Jarno Pellinen
  • Anne Laurila

Elämän pysäyttävimpiä hetkiä on se, kun tulee ensimmäistä kertaa äidiksi.

Vauvaa odotetaan yhdeksän kuukautta, ja sinä aikana tehdään monenlaisia suunnitelmia. Odotuksen loppuvaiheessa äidin kärsivällisyyttä usein koetellaan: Syntyisipä jo!

Pitkästä odotuksesta huolimatta äitiys konkretisoituu toden teolla vasta silloin, kun vauva nostetaan ensi kerran äidin syliin. Silloin biologia ja selkäytimestä tulevat vanhat vietit ottavat vallan.

Äiti haluaa suojella ja pitää huolta pikkunyytistä, ja pitää hänet turvassa elämän pahuudelta koko hänen elämänsä. Äiti tietää vaistomaisesti, mitä pieni lapsi haluaa ja tarvitsee.

Äitiys muuttaa naista – ja myös vauvan isää. Vuosien mittaan lapsi kasvattaa äitiään. Sitä mukaa, kun lapsi kasvaa ja kehittyy, lisääntyy äidin ymmärrys omasta roolistaan ja sen tehtävistä.

Elämän toinen pysähdyttävä hetki on se, kun oma äiti kuolee.

Joskus se saattaa olla helpotus. Vanhus pääsee kivuistaan ja tuskistaan, parempaan paikkaan. Vaikka kuolema olisikin odotettu ja ennakoitavissa, se on yhtä koskettava ja pysäyttävä kuin oman lapsen syntymä. Tapahtunutta ei voi millään perua.

Kun läheinen ylittää Tuonelan virran, jälkeenjääneille se on kokonaisvaltainen kokemus, joka nostaa esiin aiempaa voimakkaammin ajatuksen sukupolvien ketjusta.

Joskus roolit kääntyvät päälaelleen. Oman äidin ikääntyessä tyttärestä – tai pojasta – saattaa tulla äitinsä ”äiti”, huolehtija. Se, joka varaa lääkäriajan ja hommaa lääkkeet, vaipat, ruuat, ehkä syöttääkin vanhuksen.

Sekin on kova paikka hyväksyä, että oma äiti ei olekaan enää se pystyvä, lastaan kaikessa tukeva ja kannustava äiti, joka hän ennen oli.

Elämän tragedioihin kuuluu se, että jokainen äidiksi haluava nainen ei saa lapsia. Onneksi on adoptiomahdollisuus ja myös mahdollisuus ryhtyä sijaisvanhemmaksi ja jakaa äidinrakkautta sillä tavoin.

Yhtä suuri tragedia voi olla se, että lapsi syntyy äidille, joka ei ole valmis äidiksi, tai joka ei eri syistä kykene huolehtimaan lapsestaan.

Huolestuttavaa on, että yhä useampi nainen ei edes halua äidiksi. Tähänkin on eri syitä. Se johtaa siihen, että syntyvyys laskee ja ikäluokat, joiden pitää huolehtia vanhuksista, yhä vain pienenevät.

Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna Suomessa syntyi noin 45 000 lasta ja kuoli noin 63 000 ihmistä. Viime vuonna elävänä syntyneiden lasten määrä oli pienin yli 150 vuoteen.

Äitiys on luonnollinen, biologinen asia, eikä sitä tarvitse pelätä. Jokainen päivä tuo omat murheensa, mutta kaikesta selvitään jollakin tavalla.

Tulevana sunnuntaina vietetään äitienpäivää. Toimitusharjoittelijamme Nea Kalliomaa kävi kyselemässä kadunkulkijoilta Vaasassa, mitä oma äiti on heille opettanut.

Minua sykähdyttää erityisesti yhden nuoren naisen vastaus, että äiti on opettanut, että hänen tulee kohdella jokaista lasta kuin omaansa.

Vaasa-lehti toivottaa hyvää äitienpäivää kaikille lukijoille!

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Jaa artikkeli
Lounaspaikka