Vaasan muuttotappio pohdituttaa ja huolettaa. Tilastoja ei ole ihan helppo tulkita, eikä varsinkaan löytää syitä numeroille. Pahimmillaan voidaan hutkia, mistä ei ole hyötyä kenellekään.

Kielikysymys on noussut esiin, mutta siihen en kyllä ihan usko. Vaasan seudulla elää tyytyväisinä kaikenkielisiä. Kieli on vain kommunikaatioväline, kuten Mari Pohjanheimo-Kivi muistuttaa kolumnissaan (s. 21).

Kun Vaasa profiloituu yhä enemmän monikielisenä ja kansainvälisenä, on vain hyvä, että täällä on totuttu toimimaan jo aikojen alusta kahdella kielellä.

On kuitenkin herkällä korvalla kuunneltava opiskelijoita ja työntekijöitä, jotka miettivät seuraavia siirtojaan. Integroituminen yhteisöön on avainasemassa. Paikkakunnan sisäänpäinlämpiävyys on pahasta.

Omilta opiskeluajoilta tiedän, että vain murto-osa jäi Vaasaan töihin. Minä jäin, sillä tykkäsin Vaasan kaksikielisestä ilmapiiristä ja meren tuomista freeseistä tuulista. Vaasa oli (ja on edelleen) kokoaan suurempi kaupunki – ja mikä kulttuuriskene!

Toki asiaa auttoi myös se, että oli ollut mielekkäitä kesätyöpaikkoja ja monenlaisia projekteja opintojen ohessa. Ne saivat kiinnittymään seutuun ja varmistivat, että töitä on myös valmistumisen jälkeen. Muuten yliopistolla jää helposti vähän irralleen muusta kaupunkiyhteisöstä.

Tilastokeskuksella on maksuton tietokanta, josta voi etsiä dataa muuttoliikkeistä monenlaisilla hakuehdoilla. Kaikkea tietoa, kuten muuttajien tulotasoa, ei saa ilmaiseksi. Katsoin vuosia 2016–2021.

Sinä aikana Vaasasta Mustasaareen muutti noin 500 henkilöä vuodessa, Mustasaaresta Vaasaan noin 465 henkilöä vuodessa.

Vaasasta Uudellemaalle, lähinnä pääkaupunkiseudulle, muutti vuodessa keskimäärin 1 267 henkilöä ja Uudeltamaalta Vaasaan keskimäärin 881 henkilöä. Vaasa siis menetti sinne keskimäärin 385 henkilöä vuodessa.

Luvut kertovat omaa lahjomatonta kieltään, mutta eivät nekään ihan yksioikoisia ole.

Yksi esimerkki. Vaasasta muuttaa nuori opiskelemaan pääkaupunkiin. Hän voisi jäädä kirjoille kotikaupunkiinsa, mutta on lähes pakko siirtää pysyvä osoite pääkaupunkiseudulle, sillä muutoin julkisen liikenteen kuukausilipun hinta on 35 euron sijaan 150 euroa. Sitä vastoin Vaasaan tulevat opiskelijat eivät välttämättä vaihda vakituiseksi asuinpaikakseen Vaasan.

On myös selvää, ettei kannata niin paljon tuijottaa, asuuko henkilö Vaasassa, Mustasaaressa vai Laihialla – keskinäisen kisaamisen lisäksi paljon suurempi harmi on väen valuminen etelään.

Olennainen kysymys on, miten täällä opiskelevat tai työskentelevät ihmiset saisi pidettyä seudulla. Sitä käsiteltiin hieman myös elokuussa Wasa Future Festivalilla.

Kun ulkomaalainen valmistuu korkeakoulusta, pitäisi saada työluvat kuntoon automaattisesti. Sitä painottivat sekä Wärtsilä että Vaasan kaupunki.

Työpaikka ei riitä, kaupungin pitää olla muutenkin houkutteleva. Vaasassa ABB:lla työskennellyt ulkomaalainen huippuosaaja soitti vapaa-ajallaan harrastajaorkesterissa. Miten kaupunki avautuu? Osataanko eritaustaisille ihmisille kertoa, miten he voivat jatkaa harrastusta tai osallistua tapahtumiin? Pääsevätkö he mukaan suunnittelemaan?

Nuoret urbaanit haluavat jäädä paikkoihin, joissa voi törmätä toisiin kiinnostaviin tyyppeihin. Heitä tänne lisää!