Puhtaan kalenterin viehätys

Jo loka-marraskuussa alan odottaa sitä. Ei ensilunta, ei jouluakaan, vaan ensi vuoden almanakkaa.

Meidän konsernissamme työnantaja ystävällisesti kustantaa työntekijöille ikioman allakan. Mieleisensä saa tilata runsaasta tarjonnasta.

Vaikka moni on siirtynyt – kuulemma kovin käteviin – sähköisiin kalentereihin, minusta paperiversio on yhä paras.

Kun sitten saan neitseellisen vuosikirjan valkoisine sivuineen käsiini, leijun lähes euforian tilaan.

Mikä ihana mahdollisuuksien kirja!

Kaikki sivut, kaikki viikot ovat tyhjiä, puhtaita ja kauniita.

Kalenteri osoittaa konkreettisesti minulle sen, että voin taas käyttää vuoden verran aikaani niin kuin haluan, työajan ulkopuolella siis.

Kirjaan uuteen allakkaan ensin velvollisuudet eli töihin liittyvät pakolliset menot ja tehtävät. Sitten merkitsen vuoden tähtihetket eli läheisteni syntymäpäivät, jotta muistan soittaa onnittelupuhelun tai lähettää kortin tai lahjan.

Seuraavaksi merkitsen jo sovittuja asioita: hammaslääkärikäynti, koulutuspäivä, teatteriretki ystävän kanssa, ja niin edelleen. Vuoden mittaan kalenteri täyttyy vähäpätöisemmistä merkinnöistä: Varaa kampaaja! Osta sukkahousuja! Vie kengät suutariin!

Löysin hiljattain pienen taskukalenterin, joka oli kuulunut edesmenneelle tädilleni. Jostain syystä vuoden 1956 kalenteri oli joutunut tädin jäämistöstä minulle.

Täti oli aikonut käyttää allakkaa jonkinlaisena päiväkirjana, sillä tammikuun alussa oli joka päivä merkintöjä. Sitten into oli laantunut, ja merkinnät harvenivat.

Maaliskuun 1. päivän kohdalla luki: Yleislakko alkoi.

Se oli varmaan tädille – ja koko yhteiskunnalle – pysäyttävä tapahtuma. Tuo pieni merkintä pysäytti hetkeksi minutkin ja oivalsin, että kalenteri voi kertoa paljon omistajastaan.

Minulle vuoden kohokohtiin kuuluu se hetki, kun saan isoin, paksuin tikkukirjaimin kirjoittaa kalenteriini sivujen poikki KESÄLOMA.

Kun vuosi sitten kääntyy taas loppua kohden, kalenteria voi selailla sillä silmällä, mitä vuoden aikana tulikaan tehtyä. Ketä tapasin, missä vierailin tai matkustelin ja montako kertaa hyppäsin hammaslääkärillä.

Kunnes taas on käsissä uusi, puhdas ensi vuoden kalenteri kaikkine mahdollisuuksineen.

Onnellista vuotta 2023 Vaasa-lehden lukijoille!