Sormilla laskien

Runsaat 10 vuotta sitten lehtikonsernimme toimituksen väki istui koulutuksessa ravintola Centralin salissa Hovioikeudenpuistikolla.

Vieressäni istui kaksi kokeneempaa toimittajakollegaa, joista toinen kuikuili täydessä salissa ympärilleen kaula pitkällä ja kuiskaili nimiä toiselle, joka piti tukkimiehen kirjanpitoa.

Kysyin, mitä he oikein tekivät. He laskivat, montako työtoveria jää eläkkeelle, ennen kuin on heidän vuoronsa. Hymyilin ja hymähtelin heidän touhulleen, olin vielä niin nuori.

Tällä viikolla sain itseni kiinni tekemästä samaa. Vaikka minun pitäisi jaksaa työelämän kieputuksessa vielä vuosia, laskin sormilla, kuinka monta kollegaa lehtitalostamme jää eläkkeelle, ennen kuin on minun vuoroni. Olettaen, että jokainen saa jatkaa terveenä eläkeikäänsä saakka.

Kovin monta sormea ei noussut pystyyn. Hämmästyin, miten tässä näin on käynyt.

Vastahan minä katselin ihaillen kokeneita työtovereita, jotka osasivat neuvoa pulmassa kuin pulmassa, tekivät huippuhaastatteluja tuosta vaan ja kirjoittivat vetäviä juttuja, kommentteja ja kolumneja.

Nyt minä opetan nuorempia toimittajia ja toimittajaharjoittelijoita. Olen se, jolta kysytään: ”Muistatko silloin joskus 20 vuotta sitten, 2000-luvun alkupuolella, kuka olikaan se, joka...”

20 vuotta sitten – Sehän oli toissapäivänä!

Ranskassa mellakoitiin tänä keväänä näyttävästi, kun eläkeikä nostettiin siellä 64 vuoteen.

Suomessa eläkeikä on yleensä 63–65 vuotta, mutta vuoden 2017 eläkeuudistuksen jälkeen joka ikäluokalla on nykyään oma eläkeikänsä.

Tarkistin Eläketurvakeskuksen laskurista oman eläkeikäni. Ehdin pitää vielä 9 kesälomaa, ennen kuin eläkkeeni voi aikaisintaan alkaa. Mutta tavoite-eläkeikääni pääsen vasta 1,5 vuotta myöhemmin.

Eteenpäin katsoen 10 vuotta kiivastahtisessa työssä, jossa on jatkuvia muutoksia, uuvuttaa ajatuksenakin. Taaksepäin katsoen 10 vuotta on mennyt yhdessä hujauksessa.

Nykyajan työelämässä on jatkuvasti opeteltava uutta, vaikka vanhojakaan oppeja ei ole vielä täysin sisäistetty. Viestit kilahtelevat monessa eri kanavassa, palavereja pukkaa kalenterin täydeltä, ja koko ajan joku tai jokin asia vaatii kiireesti huomiota ja hoitamista. Eikä työpäivän pyörityksestä toipuminen ole enää yhtä nopeaa kuin nuorempana.

Pitääpä ryhtyä kuntoilemaan entistä tarmokkaammin. Terveenä eläkkeelle, siinä tavoitetta kerrakseen!