Syksyn tietää saapuneen Vaasaan viimeistään siinä vaiheessa, kun uudet ja vanhat opiskelijat saapuvat kaupunkiin.

Huvilakauden päättäjäisviikonloppuna kadut humisivat tyhjyyttään, mutta viime viikonloppuna kuhina kävi, kun ihmisiä parveili keskustassa. Opiskelijatapahtumien lisäksi Vaasa Meet and Eat keräsi ihmiset vaasalaisravintoloiden pöytien ääreen. Vaasassa kesä on kaunis, mutta syksyn tultua tuntuu hyvältä nähdä ihmisiä katukuvassa.

Pääsin tutustumaan uuteen Variskan yhtenäiskouluun, josta voit lukea lisää tämän lehden pääjutusta (s. 4–5). Yhtenäiskoulun vanhassa osassa opiskelevat yläluokat, ja alaluokille on rakennettu ihkauusi osa. Tilat on yhdistetty uudella nivelosalla, joten koulu on fyysisesti yhtä ja samaa rakennusta.

Nykyään peruskouluissa pyritään korostamaan yhtenäistä perusopetusta. Sain juttukeikalla tästä muistutuksen, kun puhuin ala- ja yläkouluista. Jo ennen omaa peruskouluaikaani termit ala- ja yläaste haudattiin. Nyt oikea tapa on puhua ala- ja yläluokista.

Oli mielenkiintoista nähdä, miltä moderni oppimisympäristö näyttää. Luokkahuoneita saa yhdistettyä, ja niissä on älykkäitä tauluja ja automaattisia valoja. Luokkahuoneiden lisäksi uudessa alaluokkien kouluosassa on monikäyttöisiä tiloja, joissa voi opiskella yksin tai yhdessä.

Koulussa on myös toiminnallisen oppimisen parveke, jossa on erilaisia kalusteita kiikkustuoleista puolapuihin. Välinearkusta löytyy kaikkea kärpäslätkistä pyykkipoikiin.

Tällainen oppimisympäristö on ainakin minulle täysin uusi! En voi kuin ihailla opettajien luovuutta toteuttaa oppitunteja muullakin tavalla kuin pulpetin ääressä istuen. Toki tämä vaatii myös tilallisia resursseja.

Itsekin sain aikanaan aloittaa oman peruskouluni lähes uudessa, vastarakennetussa koulussa. Tilat olivat hienot ja piha erityisen kiva. Luokkahuoneissa oli kaksi luokkaa yhdessä, ja huoneet olivat tilavia. Mitään parvekkeita tai ryhmätyötiloja ei kuitenkaan ollut.

Yhtenäiskoulun 5. luokan luokanopettajan Pauliina Lehtisen mukaan lapset saavat jo alaluokilla harjoitella itseohjautuvuutta ja löytää sopivia opiskelutapoja ja ympäristöjä.

Itse osaan hädin tuskin sanoa, olenko yksin- vai yhdessäoppija, kun taas yhtenäiskoulun vitosluokkalaiset kertoivat luontevasti omista hyväksi havaituista oppimistavoistaan ainekohtaisesti.

Äitini kertoi, että 1960-luvulla kansakoulussa pulpetti oli pyhättö, joka paperoitiin sisältä ja jonka siisteyden opettaja tarkasti. Vastausvuorolla noustiin seisomaan pulpetin viereen. Ja samaisen pulpetin ääressä myös syötiin. Ruokailun ajaksi sen päälle levitettiin liina. Kauas on tultu noista ajoista!

Yhtenäiskoulun myötä oppilaat toivottavasti kokevat siirtymän alaluokilta yläluokille luontevana eikä pelottavana asiana. Yhteisessä koulussa tilat ja henkilökunta ovat tuttuja ja joihinkin vanhempiin oppilaisiinkin on voinut jo tutustua.

Yhtenäiskoulut näyttävät olevan peruskouluissa haluttu suunta. Vaasassa on Variskan lisäksi jo kaksi suomenkielistä yhtenäiskoulua: Onkilahden ja Savilahden koulu. Lisäksi keskustaan ollaan kaavailemassa Keskustan yhtenäiskoulua vuodelle 2026.

Toivotan kaikille opiskelijoille, oppilaille ja opettajille iloa ja energiaa kouluvuoteen! Ja muistetaan ihan jokainen se tärkein asia: Ollaan kaikkien kavereita ja puututaan kiusaamiseen. Eikä vain ajatuksen tasolla.