Suomalaiseen yritysmaailmaan sijoittuvat ja siitä kertovat näyttämöteokset ovat harvassa. Lähiajoilta tulee äkkiseltään mieleen Ilmajoen musiikkijuhlilla kesällä kantaesitetty, Marimekon ja sen perustajan Armi Ratian vaiheista kertova Armi-ooppera.
Nyt Vaasan kaupunginteatteri on tuonut suurelle näyttämölleen entisen matkapuhelinjätin tarinan kertovan Nokian.
On vaikea kuvitella Marimekon ja Nokian ohella montaa muuta kotimaista yritystä, joiden vaiheet olisi väärti pukea järkälemäiseksi näyttämöteokseksi niin että katsomot täyttyvät. Nimet Nokia ja Marimekko saavat jokaisessa suomalaisessa varmasti jonkin säikeen värähtelemään.
Nokian mittakaava hengästyttää yhä. Se oli suuruutensa vuosina maailman ylivoimaisesti suurin matkapuhelinvalmistaja.
Vasta toinen teatteri
Vaasan kaupunginteatteri on vasta toinen teatteri, joka tarttuu näytelmään. Sami Keski-Vähälän käsikirjoittama Nokia kantaesitettiin Turun kaupunginteatterissa syksyllä 2020.
Kyseessä on melkoinen järkäle, kaukana helposti sulavasta toimistohupailusta. Aleksis Meaneyllä on ollut paljon ohjattavaa. Teos käy läpi yrityksen koko kaaren: nousun, uhon ja tuhon, kiidon vuodet ja vääjäämättömän vajoamisen.
Ensimmäinen puoliaika keskittyy Jorma Ollilan aikaan. Vauhtia haetaan kaukaa. Lahjakas nuorukainen lähtee syvältä lakeuksilta maailmalle opiskelemaan, tempautuu tai pikemminkin temmataan uraputkeen.
Näytelmän Ollilaa ajaa eteenpäin unelma: karsia Nokian liiketoiminnan monet rönsyt ja nostaa vaikeuksissa rypevä yritys globaaliksi suuryhtiöksi matkapuhelinten valmistuksella.
Jorma Tommila hoitaa roolinsa Jorma Ollilana rutiininomaisen varmaotteisesti, vaikka tuskin on omimman elementtinsä äärellä äreänä yritysjohtajana.
Ensimmäisellä puoliajalla tarinan valokiilassa häärää yhtiön liikejohdon ytimen muodostava viisikko Ollila, Kallasvuo, Ala-Pietilä, Alahuhta ja Baldauf.
Toinen puoliaika antaa tilan Oiva Nuojuan vakuuttavasti näyttelemälle nuorelle Siilasmaalle. Risto Siilasmaa nousi Nokian puheenjohtajaksi 2012, kun yritys oli räpiköimässä kohti konkurssia kilpailijoiden – eli Applen – porskuttaessa kovaa kyytiä ohi iPhonellaan.
Kahden eri johtajan välillä ammottava kuilu ja sukupolvierot tehdään näytelmässä selväksi. Samoin se, kumman johtajan puolelle katsojien sympatioiden on syytä kallistua.
Ollila alkaa tarinan edetessä näyttäytyä katkerana luuserina, menneeseen jämähtäneenä ja hieman reppananakin hahmona; matkapuhelinbisneksen tuulien kääntymiset oikein aistivaan Siilasmaahan leivotaan tarinan sankarin ainekset.
Näytelmässä tapahtuu paljon ja hengästyttävän tiiviiseen tahtiin. Kohtaukset soljuvat niin kitkatta, ettei liitoskohtia edes huomaa.
Käänteitä on itse asiassa niin tuhdisti, että välillä meinaa ähky iskeä, mutta piintyneimmät insinöörit ja talousnörtit kiittänevät.
Talousuutisten lukunsa vähemmälle jättäneille näytelmä käy kertauksesta, jos on sattunut unohtamaan vaikkapa mikä oli MeeGo tai Lumia tai millaisten vaiheiden jälkeen ja millaisella hintalapulla Nokian matkapuhelinliiketoiminnot onnistuttiin myymään Microsoftille.
Toki täytyy muistaa, ettei Nokia ole dokumentti, vaikka pohjaakin faktoihin.
Käänteitä on paljon, mutta draamalliset huiput onneksi erottuvat. Iskevästi dramatisoidut pörssiromahdukset ja kurssien heilahtelut tuntuvat katsomoon asti.
Matkapuhelinjätin vähittäisen uppoamisen Nokia kertoo piinallisen kouraisevasti. Näytelmä on suuryrityksen johtamisen oppitunti siitä miten käy, kun isoa paattia ryhdytään kääntämään viiveellä.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Kuin sketsihahmot
Nokia ei ole psykologinen näytelmä, vaikka se onnistuukin piirtämään hyvin esiin henkilöhahmojen väliset kemiat, karikot ja kahnaukset.
Teoksen huumori nojaa karrikoituihin henkilöhahmoihin ja kärjistettyihin tilanteisiin. Lähes jokaisella näyttelijällä on useita hahmoja tulkittavanaan.
Etenkin Toni Ikola monissa rooleissaan on ilmiömäinen. Hän tekee hulvattomalla nörtti-tulkinnallaan teekkari Pertti Korhosesta valmiin sketsihahmon. Kari Kairamonakin hän onnistuu.
Mikko Laine Steve Jobsina naurattaa, samoin Ville Härkönen Microsoftin Ballmerina. Mari Hirven tulkitsema Vanjoki on hauska, mutta melkein liiankin överi.
Mika Haarasen suunnittelema hieman scifi-henkinen lavastus on melko niukka. Miljööt vaihtuvat niin nopeasti, että massiivisia rakenteita näytelmään olisi vaikea edes kuvitella.
Käsikirjoittajalta on ollut kelpo oivallus hakea Nokia-saagaan syvää suomalaiskansallista kaikupohjaa kalevalalaisesta maailmasta. Tuota henkeä ripotellaan sinne tänne kalevalamittaisin riimein. Nokia vertautuu Kalevalan rikkauksia takovaan Sampoon.
Teatteri. Vaasan kaupunginteatteri: Nokia. Käsikirjoitus: Sami Keski-Vähälä. Ohjaus: Aleksis Meaney (vier.) Lavastaja: Mika Haaranen. Pukusuunnittelija: Emilia Eriksson. Äänisuunnittelija: Jouni Tapio. Valo- ja videosuunnittelija: Teemu Vähänen. Maskeeraus- ja kampaussuunnittelija: Maija Hauta-aho
