Birra oli monenkirjavien persoonien kohtauspaikka – Portieerin mieleen on jäänyt monia hauskoja hetkiä pubin historiasta

Birran pubi oli vaasalaisten olohuone. Jotkut viihtyivät sillä vakioasiakkaina vaikka koko päivän, toiset kävivät vain piipahtamassa.

Asiakaskunnassa oli tavallista, siistiä väkeä, mutta myös värikkäitä persoonia eri aloilta, ja vahtimestari Arvo ”Ape” Houtsonen oppi vuosien saatossa tuntemaan kaikki.

Sen jälkeenkin, kun Houtsonen jäi eläkkeelle ja Birran taru loppui, vähintään puolet kaupunkilaisista tervehti Apea, kun hän käveli kadulla.

– Vahtimestarihan tapasi ravintola-asiakkaan ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Ensin hymyiltiin, tervetuloa, ja joillekin loppuillasta kiroiltiin, Houtsonen nauraa.

Vahtimestarien eli portieerien tehtäviin kuului yleinen järjestyksenvalvonta ravintolassa ja sen edustalla. Sen lisäksi he hoitivat eteisnaulakkoa.

– Päällysvaatteet piti jättää maksulliseen narikkaan, ja siitä palvelurahasta me saimme palkkammekin. Ei vahtimestareilla ollut mitään perus- tai kuukausipalkkaa siihen aikaan.

Tanssia ja lounasta yläkerrassa

Houtsosen ura ravintolan vahtimestarina alkoi vuonna 1966 silloisessa Sekstantissa, nykyisessä Wanhassa Mestarissa.

– Birraan siirryin vuonna 1973, ja jäin sieltä pois 1995. Ensin olin sairauslomalla selkäleikkauksen takia, ja sitä myötä jäin eläkkeelle. Sen jälkeen kävin Birrassa usein asiakkaana.

Kun Houtsonen aloitti työt Birrassa Kauppapuistikko 16:ssa, ravintola toimi kahdessa kerroksessa.

– Yläkerta oli päivisin lounasravintolana, jossa saattoi käydä jopa 300 ruokailijaa päivässä. Iltaisin siellä oli tanssiravintola, jossa soitti orkestereita. Myöhemmin se muuttui diskoksi. Alakerrassa oli pubi.

Molemmat olivat suosittuja. Siihen aikaan oli tavallista, että ravintolaan joutui jonottamaan, talvipakkasillakin.

– Diskon jono ulottui ohi silloisen Wiikaren kaupan, pisimmillään melkein Vaasanpuistikolle. Pubin jono taas luikersi vastapäiseen suuntaan, silloisen elokuvateatterin eteen, Houtsonen muistelee.

1990-luvun alkuvuosista lähtien Birra oli vain katutason pubi, joka sulki ovensa vuoden 2005 lopuksi.

Alla olevasta linkistä pääset katsomaan, mihin Birran kalusto joutui ja miltä näyttää nykyisessä Birrassa.

Konnia ja julkkiksia

Houtsosella riittää muistoja, mutta hienotunteisuudesta hän ei kerro kaikkea.

Mielessä vilahtelee naisten vessasta täydessä touhussa yllätetty pariskunta, öykkäri, josta sittemmin tuli iso herra, lupaava urheilija, jonka viina vei mennessään, ja paikalliset konnat ja julkkikset.

– Siellä kävi teatterilaisia sekä suomalaisesta että ruotsalaisesta teatterista, teatterinjohtajista lähtien. He olivat ravintolalle hyviä asiakkaita, koska he joivat siihen aikaan paljon. Ja kuvataiteilijoita kävi, kuten Uusikylän Pentti, ja toimittajia, jotka kuulivat siellä juoruja ja jutunaiheita, Houtsonen iskee silmää.

Birra oli koko kaupungin seurusteluhuone, joka tunnettiin muuallakin.

– Siellä kävi koko Suomen julkkiksia. Muistan esimerkiksi Speden, Veltto Virtasen, Topi Sorsakosken ja Riki Sorsan.

Painia ja porttikieltoja

Joskus tarjoiltu iloliemi muuttui asiakkaan päässä rähinäjuomaksi, ja portsarit joutuivat puuttumaan tilanteeseen.

– Siellä oli eronneita ja karanneita ja muuta väkeä, jota piti välillä rauhoitella. Nyrkkipokkaan tai painiin piti mennä väliin. Siinä sai joskus itsekin turpaan, ja sitten mentiin raastupaan, Houtsonen muistelee.

Väkivaltaisuudesta seurasi asiakkaalle pääsykielto kapakkaan.

– Jotkut saivat elinikäisen porttikiellon.

Liikaa päihtyneet talutettiin ulos. Tai kannettiin, joskus kahden portsarin voimin.

– Kerran oli yksi mies, aika isokokoinenkin, joka sanoi, että minä en lähde minnekään. Hänet kannettiin sitten tuoleineen päivineen portaat alas toisesta kerroksesta ja heitettiin pihalle.

Aina löytyi juttuseuraa

Birran vakioasiakkaana viihtynyt vaasalainen muusikko, tapahtumakoordinaattori Max Bäckman muistelee, että pubi oli parhaimmillaan aito kulttuurikapakka.

– Samassa tai vierekkäisissä pöydissä saattoi istua sulassa sovussa teatterinjohtaja, rokkari, taidemaalari, toimittaja, savenvalaja ja poliitikko. Keskustelu oli monipuolista, ja kaikille mielipiteille oli tilaa. Aina löytyi ystävä tai tuttu, jonka kanssa jutella. Juttelut ja tarinat olivat mulle se Birran suola, jota olen jäänyt kaipaamaan.

Houtsonen on täysin samaa mieltä.

– Birrassa tutustui ihmisiin yhteiskunnan eri tasoilta, Strömbergin pomoista lähtien. Tykkäsin työstäni kovasti, ja sain paljon ystäviä asiakkaista.