Dementoitunut Mindy-koira eksyi Köklotiin päiviksi – toivo oli jo mennyt, mutta sitten naapurin Cero teki jotain uskomatonta

14-vuotias Mindy-koira oli isäntäperheensä kanssa mökillä Köklotissa heinäkuisena perjantaina. Se lähti aamupäivällä normaalille pikku reitilleen pitkin pihapiiriä, mutta ei tullutkaan takaisin. Ei sitä löytynyt myöskään talon alta, jossa se tykkäsi oleilla.

Mindy oli tottunut olemaan mökillä, jossa se on koko elinikänsä saanut olla vapaana. Se oli aina pysynyt tontilla lukuun ottamatta sallittuja vierailuja lähistöllä isännän veljen mökillä.

Vanhemmiten se ei ollut kuitenkaan enää muutamaan vuoteen poistunut tontilta. Omistajat huomasivat pari vuotta sitten Mindyllä dementian oireita.

– Vaikutti, että se on välillä vähän sekaisin. Se saattoi seisoa valkoisen seinän edessä haukkumassa. Ja alkoi pyytää yölläkin ulos, muttei sitten ollutkaan mikään hätä. Herkkukaapin ovea se raapi saranapuolelta, emäntä Marke Ilonen kertoo.

Muutoin koira oli kuitenkin iloinen oma itsensä.

Koiraa alettiin etsiä naapureiden ja tuttujen kanssa, mutta ei siitä löytynyt jälkeäkään. Seuraavana päivänä jatkettiin etsintää. Hätä kasvoi tunti tunnilta.

– Lauantai oli ihan kauhea. Tuntui niin kamalalta ajatella, että koira on tuolla jossain, muttei tiedä, mitä sille on tapahtunut, Ilonen muistelee.

Oliko Mindy saanut sairauskohtauksen tai oliko se tippunut kivenrakoon, jossa virui loukkaantuneena?

– Tässä ympäristössä on nimittäin todella hankalakulkuista maastoa, on isoja kiviä ja kuoppia, Ilonen huomauttaa.

Kolme eri koiraa merkkasi saman paikan

Viikonlopun aikana myös kolme eri jäljestämään tottunutta koiraa saapui etsimään Mindyä, kun niiden omistajat tarjosivat apuaan.

– Kaikki merkkasivat saman paikan noin sata metriä mökiltä. Siellä on tien alitse menevä siltarumpu, Marke Ilonen kertoo.

Mutta silti ei mitään muuta havaintoa koirasta.

Musertavan huolen keskelle valoi uskoa pietarsaarelainen Anna Pokela, joka on perehtynyt vanhojen, dementoituneiden koirien etsimiseen. Pokela neuvoi puhelimessa, miten etsintöjä kannattaa tehdä.

– Hän sanoi, että kolme päivää ei ole mitään, eikä viikkokaan. Kahdenkin viikon päästä voi vielä löytyä. Hän myös sanoi meille, että koira on todennäköisesti 350–500 metrin päästä, Ilonen kertoo.

Sunnuntaina Ilonen laittoi Facebookiin julkisen katoamisilmoituksen. Illaksi ilmoittautui 30 vapaaehtoista etsimään Mindya. Ihmisten auttamishalu teki vaikutuksen.

Tuli tuttuja ja tuntemattomia Köklotista, Vaasasta ja jopa Isostakyröstä asti.

– Printtasimme karttoja ja teimme suunnitelman. Ihan viiden metrin välein haravoitiin lähimaastoa. Moni antoi tuntikausia aikaansa. Olemme todella kiitollisia, Ilonen sanoo.

Mindy-koiraa vain ei löytynyt. Ilonen oli jo käytännössä luopunut toivosta ja nostanut ruokakipon pois kaappiin.

Sitten yhtäkkiä puoli kymmenen sunnuntai-iltana pihaan kaartoi lähistöllä asuvan kyläläisen auto Mindy kyydissään.

– Se oli niin uskomaton tilanne. Kaikki liikuttuivat, Ilonen muistelee.

Iselin Sjøveian oli lähtenyt illalla 2-vuotiaan jämtlanninpystykorvansa kanssa lenkille talon takana olevaan metsään, jossa hän käy talvisin hiihtämässä. Hän tiesi, että etsinnät ovat käynnissä ja ajatteli vilkaista sinne päin.

– Pian Cero-koira oli saanut vainun ja alkanut kuulemma vetää hullun lailla suoraan monta sataa metriä kohti tiettyä kohtaa. Siellä se alkoi haukkua, Ilonen kertoo.

Maastossa oli näkynyt möykky, joka oli tummempi kuin kivi. Mindy makasi siinä, mutta liikkumatta. Sjøveian pelästyi, että koira on kuollut. Cero meni tökkimään varovasti kuonolla ja lopulta Mindy sai nostettua päänsä rättiväsyneenä.

Mindy ja Cero eivät ole toisilleen tuttuja koiria, eivätkä ne olleet tavanneet toisiaan koskaan ennen.

Löytöpaikka on eri tien varrella kuin Mindyn koti, mutta metsien läpi linnun tietä sinne on vain noin 400 metriä matkaa. Pokelan arvio oli siis osunut aivan oikeaan.

Etsinnässä mukana olleiden koirien merkkaama paikka on toisella suunnalla kuin löytöpaikka.

– Vain Mindy tietää, minkä reissun se on tehnyt. Ehkä se oli säikähtänyt jotain tai tullut vain oikosulku. Tai sitten se oli lähtenyt vanhasta muistista kohti mieheni veljen taloa, mutta sitten eksynyt, Ilonen miettii.

Mindyn turkissa oli takiaisia ja päälaki täynnä punkkeja. Se oli järsinyt nilkkansa melkein paljaiksi.

– Hyttyset ja muurahaiset olivat varmaan pistäneet sitä niin paljon, Ilonen miettii.

Päästyään kotiin 2,5 vuorokauden reissulta Mindy ahmi ruokansa, mikä on poikkeuksellista, ja joi päälle kaksi isoa kupillista vettä. Ja nukkui 15 tuntia. Seuraavana päivänä koiran jäsenet olivat niin jäykät, ettei se päässyt alas paria terassin askelmaa.

Marke Ilonen käytti koiran heti seuraavana päivänä eläinlääkärissä. Punkit otettiin pois ja se sai salvaa tassuihin, mutta muuten oli kaikki hyvin.

Mindy on toipunut retkestään ihan normaaliksi. Vapaana liikkuminen on kuitenkin loppu.

Karkureissun takana on dementia. Ilonen antaa neuvon muille iäkkäiden koirien omistajille.

– Jos huomaa koirassa dementian merkkejä, ei kannata yhtään luottaa siihen, että se pysyy pihassa, vaikka olisi kuinka koulutettu koira ja ennen aina pysynyt.

Koiratkin kärsivät dementiasta

• Ikääntyvillä koirilla esiintyy samankaltaista muistin ja oppimisen heikkenemistä kuin ihmisillä, joilla on Alzheimerin taudin ensioireita.

• Dementia heikentää koiran muistia, oppimiskykyä ja tilallista hahmottamista. Lisäksi se muuttaa usein koiran unirytmiä ja vuorovaikutustapoja. Seniorikoira odottaa oven avautumista saranan puolella tai vaeltaa ympäriinsä ilman päämäärää.

• Dementiaa sairastava koira voi eksyä tuttuihinkin paikkoihin.

• Sairautta ei voi parantaa, mutta koira voi siitä huolimatta elää hyvää elämää. Koirille ei ole Suomessa rekisteröityä lääkettä oireiden hoitoon, mutta eläinlääkäri voi kokeilla ihmisten hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä.

• Tärkein keino ylläpitää koiran kognitiivisia taitoja on tarjota sille paljon virikkeitä ja tilanteita, joissa se joutuu käyttämään aivojaan.

• Lähde: Omaeläinklinikka.fi