Eläkesuunnitelmat muuttuivat puolison sairastuessa – Martti Urpiolalle rakas kesäpaikka piti myydä, sillä vaimon voi jättää yksin vain vähäksi aikaa

Vaasalainen Martti Urpiola on ollut yli viisi vuotta vaimonsa Kaarina Urpiolan omaishoitaja. Sitä ennen hän ehti olla 22 vuotta eläkkeellä niin, että puoliso oli terve.

– Matkustelimme ja teimme kaikenlaista, hän sanoo.

Tarkoitus oli jatkaa elämää samoissa merkeissä, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun vaimo sai yllättäen aivoinfarktin.

– Hänen vasen puolensa halvaantui, mutta hän toipui siitä niin hyvin, että ajoi vielä autoa jonkin aikaa.

Ei kulunut kuitenkaan kovin pitkää aikaa, kun vaimo sai lisää aivoinfarkteja. Ne tulivat peräkkäin, eikä hän toipunut niistä kunnolla.

– Sitten alkoi sairauskierre, joka jatkui pari vuotta. Hänelle puhkesi erilaisia sairauksia. Tänä päivänä hänellä on 20 eri reseptilääkettä. Häntä lapsesta saakka vaivannut keliakia on ehkä vaikuttanut sairauksien puhkeamiseen, Urpiola pohtii.

Tänä päivänä puoliso pystyy kävelemään jonkin verran rollaattorin avulla, mutta liikkuu pääasiassa pyörätuolilla.

– Kävelymatka on kuitenkin viime aikoina lyhentynyt. Päivät ovat myös erilaisia.

Vaimo onkin pääasiassa vuodepotilas.

– Hän väsyy helposti ja nukkuu paljon.

Vessakäynnit vaativat voimia

Martti Urpiola jaksaa olla hyväntuulinen, vaikka hänen eläkesuunnitelmansa muuttuivat kertaheitolla vaimon sairastumisen jälkeen.

– Hän on helppo hoidettava ja joustava. Hän ei koskaan pauhaa eikä riitele.

Vaikka pariskunnan elämä on uomissaan, on omaishoitajuus raskasta niin fyysisesti kuin henkisesti.

Esimerkiksi puolison nostaminen ja auttaminen vessaan vaatii voimia. Siellä on käytävä useaita kertoja päivässä, noin parin tunnin välein.

– Yritän huolehtia siitä, että hän pääsee sinne tarpeeksi usein. Jos siltä reissulta myöhästyy, voi seurauksena olla kova siivoaminen.

Kotona käy joka aamu hoitaja auttamassa. Tämä puettaa ja pesee vaimon.

Martti Urpiola valmistaa joka päivä ruuan ja huolehtii vaimon lääkkeiden ottamisesta.

Toista ei voi jättää

Puolison sairastuminen ja omaishoitajuus ovat olleet Urpiolalle luopumisen paikka.

– Tämä on ollut pakkotilanne. Toista ei voi jättää, sillä olemme olleet 55 vuotta naimissa.

Pariskunta joutui esimerkiksi myymään rakkaan kesäpaikan.

– Olin tehnyt siellä paljon töitä ja saanut sen hienoon kuntoon, mutta vaimon sairastumisen jälkeen ei voinut muuta kuin myydä se pois. Ei siellä voinut enää viettää aikaa ja pitää sitä kunnossa, sillä vaimo ei olisi pärjännyt mökillä. Eikä häntä voi jättää yksin kuin korkeintaan 1–2 tunniksi.

Lisäksi yhteinen harrastus eli matkailu piti lopettaa.

– Olimme aikaisemmin kovia matkustamaan. Kävimme monissa maissa, kuten Kuubassa, Thaimaassa, Espanjassa, Kreikassa ja niin edelleen.

Omaishoitajien ryhmä on henkireikä

Nykyään Urpiola vetää henkeä ja rentoutuu silloin, kun puoliso on kerran kuukaudessa viikon intervallihoidossa.

Lisäksi Urpiola osallistuu SPR:n omaishoitajien ryhmän toimintaan.

– Sieltä tehdään toisinaan retkiä ja järjestetään pieniä juhlia. Toiminnassa on mukana parikymmentä henkeä, joista vain kolme on miehiä. Jostain syystä miehet vaikuttavat olevan naisia huonokuntoisempia vanhemmiten.

Omaishoitajilla on oikeus myös muutamaan vapaapäivään kuukaudessa. Ongelmana tuolloin voi kuitenkin olla sijaisen saaminen hoitamaan omaista.

Näin sujuu omaishoitaja Martti Urpiolan päivä

Kello 8 herätys. Martti Urpiola keittää kahvit ja lukee hetken lehteä.

Kello 10 vaimo herää ja hoitaja saapuu. Vaimo viedään vessaan, pestään, puetetaan ja jumpataan vähän. Martti Urpiola on valmistanut aamupalaa ja keittänyt kahvit, jotka nautitaan yhdessä. Hän antaa vaimolle aamulääkkeet.

Aamupalan jälkeen ja hoitajan lähdettyä Urpiola vie vaimon lepäämään.

– Hän makoilee suurimman osan päivästä ja lukee lehtiä, kuuntelee radiota ja katsoo televisiota.

Kello 12 jälkeen Urpiola aloittaa ruuan laittamisen.

Kello 13–14 ruokailu ja päivälääkkeiden antaminen.

Kello 16 jälkeen ruokailu ja lääkkeet.

– Juttelemme ruokahetkinä. Syödessä menee kauan aikaa, sillä hänellä on nielemisvaikeuksia. Hän yrittää syödä itse, mutta toinen käsi on hitaampi kuin toinen.

Kello 20 puoliso menee yöpuulle.

– Vien hänet vessaan, vaihdamme yövaatteet, autan iltapesussa ja annan iltalääkkeet.

Urpiola vie puolison päivän mittaan useasti vessaan, vähintään parin tunnin välein.

– Käyn pitkin päivää juttelemassa hänen kanssaan ja kyselen, mitä kuuluu. Haluan, ettei hän tunne itseään hylätyksi.