Ryhmäliikuntatunnit ja muotinäytökset. Ne ovat Katriina Koskiniemi-Väisäsen kaksi ammatillista intohimoa, ja niistä hänet Vaasassa varmasti parhaiten tunnetaan.

Meneillään on juhlavuosi, sillä elokuussa Koskiniemi-Väisänen on liikuttanut vaasalaisia 50 vuoden ajan. Ensimmäisen jumppansa hän piti vuonna 1974 ollessaan 15-vuotias.

– Kun olin pitänyt jumppia 30 vuoden ajan, sanoin että tähtään 40 vuoteen. Kun se tuli täyteen, sanoin etten tähtää enää mihinkään, vaan pidän niin kauan kuin jalkani liikkuvat. Jos minulta poistettaisi yhtäkkiä musiikin ja liikkeen yhdistäminen, olisin kuin kala kuivalla maalla.

Musiikki on tärkein elementti

Liikunta erityisesti voimistelun ja baletin muodossa oli Koskiniemi-Väisäselle iso osa elämää jo lapsena. Hänelle liikunta on ollut tapa ilmasta musiikkia.

– Sanon aina ihmisille, että eikö olekin mahtavaa, kun musiikin laittaa päälle niin väsymys kaikkoaa. Musiikki on minulle se tärkein elementti.

50 vuoteen on mahtunut monenlaista. 1970-luvulla ei ollut samanlaisia liikuntakeskuksia tai musiikkiliikuntaa kuin tänä päivänä, vaan tamburiinijumppaa, jota pidettiin koulujen saleilla.

Vuonna 1977 tuli Jytäjumppa, ja kasarilla hullaannuttiin aerobicista.

– Olen pitänyt tämän alueen ensimmäisen aerobic-tunnin vuonna 1983. Se oli kova juttu. Squash-hallilla luovuttiin yhdestä kentästä, jotta siellä saataisiin pitää aerobicia.

1980-luvun puolivälin tienoilla Suomen kuntosaleille alkoi tulla jumppasaleja, ja silloinen Sports Gym oli ensimmäisten joukossa. Koskiniemi-Väisänen ohjasi jumppia siellä vuoden, kunnes oli oman salin aika. Jumppaklubi perustettiin Vaasanpuistikolle 1986. Tätä nykyä rakennus on purettu, ja Jumppaklubi tunnetaan uudella paikalla nimellä Wasamove.

1988 innostuttiin lattareista.

– Se oli ihan uutta, että alettiin yhtäkkiä heiluttamaan lantiota.

Myöhemmin tulivat steppilaudat ja pilates.

– Kaikki olivat pilateksesta, että nyt on keksitty jotain ylimahtavaa. Kukaan ei tiennyt että se on keksitty 1900-luvun alussa.

2000-luvun alun läpimurto oli Les Mills -ryhmäliikunnat. Niiden suosio räjähti käsiin Vaasassakin.

– Tunneille tuli niin paljon ihmisiä, etten päässyt itse ovesta sisään. Ihmiset jonottivat kuntosalille.

Unohdettu ammattiryhmä

Marraskuussa Koskiniemi-Väisäsen postiluukusta tipahti eläkekortti, joka ei ole vaikuttanut juurikaan arkeen. Hän pitää edelleen viikossa 11 ryhmäliikuntaa neljällä eri kuntosalilla Vaasassa.

– Olen nivelreumaatikko, psoriaatikko ja astmaatikko. Näistä vaivoista huolimatta, ja ehkäpä juuri tästä syystä, vedän jumppia vielä ihan täysillä. Olisihan se hienoa vapautua työstä, mutta mitä sitten tekisin?

Koskiniemi-Väisänen törmäsi pari vuotta sitten Iltalehden juttuun, joka puhutteli häntä. Siinä todettiin, että ryhmäliikuntaohjaajat ovat unohdettu ja turhan aliarvostettu ammattiryhmä.

– Se johtuu pääosin siitä, että ihmiset tekevät tätä työn ohella. Ei siitä kauhean pitkä aika ole, kun joku kysyi, että saako tästä rahaa.

Ryhmäliikuntaohjaajan on oltava esimerkillinen ja osattava kertoa vitsit kahdeksalla jaollisesti, Koskiniemi-Väisänen kertoo. Harva tulee ajatelleeksi valmisteluihin liittyvää työmäärää.

– Usein ihmiset sanovat, että tämähän on hyvä työ, kun pysyy kunnossa. Mutta työ se on silti.

Suuruudenhullut show’t

Koskiniemi-Väisänen on toiminut Vaasassa muotinäytösten tienraivaajana, joita hän on tänä vuonna järjestänyt 43 vuoden ajan. Muoti ja vaatetusala tulivat nuorelle naiselle tutuksi työskennellessä Soppi-nimisessä putiikissa Vaasassa.

– Vaikka olin kesäapulainen, työnantajani sanoivat, että vain taivas on rajana ja he tukevat minua kaikessa.

Ensimmäinen muotinäytös pidettiin kaupungintalolla 1981. Siitä homma lähti käyntiin, ja ensimmäiset vuodet Koskiniemi-Väisänen toteutti näytöksiä Teresia Finne-Helmisen kanssa.

1980-luvulla ja sitä ennenkin vaateliikkeet, kuten Sokkari, järjestivät omia muotinäytöksiä liikkeissään. Koskiniemi-Väisänen toi Vaasaan kuitenkin uudenlaisia muotinäytöksiä, joissa yhdistyivät koreografiat, musiikki ja tarinallisuus.

– Muotinäytökset olivat suuruudenhulluja, niitä tehtiin puoli vuotta ja hiottiin viimeisen päälle.

Erääseen metsästysliikkeen näytökseen mallit saivat ihan oikeat aseet, ja yksi oli ajavinaan traktoria. Musiikki soi ja vuorosanat lausuttiin, Koskiniemi-Väisänen muistelee.

Kaupungintalon näytökset olivat aina loppuunmyytyjä, ja ihmisille tarjottiin kunnon show. Muotinäytöksiä järjestettiin myös Sundsvallin laivalla.

Sekä järjestäjä että esiintyjä

Jossain kohtaa muotinäytökset painottuivat kävelemiseen. Koskiniemi-Väisänen on aina ollut itse sekä järjestämässä näytöksiä että esiintymässä lavalla.

– Tekeminen lavan takana on loppujen lopuksi hyvin rauhallista, kun kukaan ei hötkyile. Slogani on aina ollut se, että niin kauan kun minä olen rauhallinen, te voitte olla rauhassa. Mutta jos minä alan stressaamaan, voitte olla huolissanne.

Malleja näytöksiin Koskiniemi-Väisänen bongaa esimerkiksi kadulta. Hänen malleissaan on maailmallekin ponnistaneita, kuten Essi Unkuri, Anne Kukkohovi, Jari Laaksonen ja Sofia Öster.

– Kun näen, että joku minun löytämäni malli on menestynyt, siitä tulee wau-fiilis. En kuitenkaan ajattele, että se olisi minun ansiotani.

Vuosien varrelle on mahtunut monta mieleenpainuvaa näytöstä. Esimerkiksi häämessut ja Andiamon kenkäshow, jossa oli käsilläkävelijöitä ja saapasteleva naisarmeija.

Koskiniemi-Väisäsen Muotia ja brunssia -näytöksiä on järjestetty Vaasassa jo yli 10 vuoden ajan, ja tulevaksi naistenpäiväksi hän on ideoinut yhteistyökumppaninsa kanssa uuden Muotia ja musiikkia -konseptin.

Ja kun voisi luulla, että kaikki on jo tehty ja koettu, elämä heittää eteen uusia haasteita: toukokuussa Koskiniemi-Väisänen lähtee Dubrovnikiin toteuttamaan ensimmäistä ulkomaan muotinäytöstään.

Asuinpaikkana ja kotikaupunkina Vaasa ei ole koskaan tuntunut liian pieneltä.

– Minulta ei ole ikinä puuttunut mitään Vaasasta, sillä lähinnä itsehän olen näitä tapahtumia ja asioita tänne luonut. Silloin on helppo tehdä ja toteuttaa.