Kiinnostavia uutuuskirjoja Vaasan seudulta – Esimerkiksi Stundarsista ilmestyi komea kuvateos

Tänä keväänä on ilmestynyt useita vaasalaisten tai tällä seudulla asuvien kirjoittamia kirjoja. Tästä juttupaketista saa vinkkejä vaikka kesälukemiseksi.

Kuvakirja kruunaa Stundarsin juhlat

Stundarsin ulkomuseo Mustasaaren Sulvalla sai alkunsa vuonna 1938, jolloin kansakoulunopettaja Gunnar Rosenholm perusti museoyhdistyksen.

Rosenholm keräili vanhoja käsityöläisesineitä ja halusi perustaa 1800-luvun tyylisen käsityöläiskylän. Hän halusi alueesta niin elävän, että museovieraasta tuntuisi kuin tuvasta olisi juuri lähdetty ulos.

Tämä tunnelma onkin läsnä Stundarsissa, joka tänä päivänä käsittää noin 70 hirsirakennusta sisustuksineen ja esineineen.

Suurin osa rakennuksista on siirretty alueelle Mustasaaren kylistä ja muualta Vaasan seudulta.

Nykyään Stundarsia ylläpitää Stundars r.f. Yhdistys täytti tänä vuonna 50 vuotta ja julkaisi huhtikuussa juhlakirjan Stugornas Stundars.

Runsas kuvitus

Nimensä mukaisesti kirjassa esitellään Stundarsin tupia, niiden esineistöä ja historiaa.

Talot on sisustettu kuvaamaan työntekoa ja asumista Pohjanmaalla noin vuosina 1880–1920. Tupien lisäksi alueella on muun muassa maalaiskauppa, kyläkolu, sepän paja ja savusauna.

Kirjassa on myös useita Stundarsiin liittyvien henkilöiden haastatteluja.

Karl David Långbackan toimittamassa kirjassa on erittäin runsas kuvitus. Mukana on sekä vanhoja kuvia Stundarsin historiasta että uusia, Linus Lindholmin ottamia valokuvia. Niihin on vangittu oivallisesti Stundarsin verkkainen tunnelma.

Kirja on ruotsinkielinen, mutta siinä on suomen- ja englanninkieliset tiivistelmät.

Juhlat sunnuntaina

50-vuotisiaan juhliva yhdistys järjestää tulevana sunnuntaina 11.6. kello 13–17 avoimien ovien päivän Stundarsissa. Silloin museotuvat, kahvila ja leikkiympäristöt ovat auki ja esillä on näyttelyitä.

Kello 15–17 on juonnettua ohjelmaa, muun muassa musiikkiesityksiä ja keskusteluita. Päivän aikana juhlitaan myös vuosikymmeniä Stundarsia johtanutta Peter Båskia, joka on vastikään saanut kotiseutuneuvoksen arvonimen.

Stundarsin museoalueella voi vierailla ympäri vuoden. Museorakennukset on kuitenkin suljettu yleisöltä kesäsesongin ulkopuolella.

Tänä kesänä museo avaa ovensa päivittäin 26.6. lähtien ja on auki 15.8. asti joka päiva.

Lastenkirja oman äänensä löytämisestä

Vaasalainen Anne Salovaara on aina pitänyt susista. Saduissa seikkailevat usein ketut ja karhut, mutta Salovaara valitsi uuden lastenkirjansa päähenkilöksi pikkuisen sudenpennun.

– Luonto on minulle tärkeä. Suomessa on tosi vahvasti vallalla susiviha, mikä järkyttää minua. Valitsin suden päähenkilöksi, koska kukaan ei puolusta susia.

Sahrami-sudenpentu ei ole ihan tavallinen susi. Sillä on punainen turkki ja ystävällinen olemus, eikä se osaa ulvoa, kuten ”oikeat” sudet.

Kun kotimetsään tulee myrsky, Sahrami ei saa varoitettua laumaansa ajoissa, koska sen ulvonta kuulostaa vain pieneltä maukumiselta.

Mutta kun ilkeä, vanha susi uhkaa sudenpennun ystäviä, Sahramin rohkeus kasvaa, ja se ulvoo niin, että ilkeä susi säikähtää ja lähtee tiehensä.

– Kirja kertoo erilaisuudesta, punaista sutta pilkataan. Teemana on myös omien vahvuuksien löytäminen. Halusin tarinaan vahvan luontoyhteyden, ja siinä on paljon suomalaisuutta, kuten koivuja, puolukoita ja Pohjantähti.

Alun perin iltasatu

Huhtikuussa ilmestynyt Sahrami-sudenpentu ja suuri ulvonta -lastenkirja on Salovaaran kolmas julkaistu teos.

Aiemmin hän on kirjoittanut Afroditen askelin -novellikokoelman (2017) nuorille ja romaanin Näin piirretään kuu (2019), joka kertoo opettajan ja oppilaan kielletystä rakkaudesta.

Mistä kumpusi nyt lastenkirja?

– Olen nuorten kanssa tekemisissä päivittäin, ja minusta lapsille ja nuorille on kiva kirjoittaa. He ovat minun yleisöni, sanoo äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana IB-lukiossa työskentelevä Salovaara.

Hän kirjoitti Sahrami-tarinan alun perin pojalleen iltasaduksi ja tarjosi sitä proosamuotoisena kustantamoille, mutta se ei kiinnostanut niitä.

Muotona nelipolvinen trokee

Kustantamojen hylkäysten jälkeen Salovaara keksi muokata kertomuksen kalevalamittaan eli nelipolvisen trokeen runomuotoon.

– Tarina solahti siihen tosi hyvin. Tykkään kalevalamitalle tyypillisestä kertomustavasta, että yhdellä rivillä sanotaan jokin asia ja seuraavalla rivillä sama asia, mutta toisin sanoin, Salovaara hymyilee.

Nyt parikin kustantamoa kiinnostui kirjasta. Salovaara valitsi kustantajaksi kemiläisen Atrain & Nordin, jolta tuli ehdotuksia kirjan kuvittajaksi.

Salovaara valitsi Iines Partasen, jonka naivistiset kuvat sopivat hyvin sudenpennun seikkailuun.

Kirjailijan mielessä siintää jo seuraava teos.

– Ajattelin tätä alusta lähtien kirjasarjana. Seuraavassa osassa pääosaan pääsee Sahrami-sudenpennun ystävä, Salovaara vihjaisee.

Ruusukuume voi tarttua kirjasta

Mustasaaren Sulvalla, museoalue Stundarsin naapurissa asuva Michael Luther on kirjoittanut ja julkaissut tänä keväänä ruusujenhoito-oppaan.

– Kirjan tekeminen vei noin viisi vuotta. Haluan innostaa ihmisiä siihen, että ruusut ovat ihania. Minulla on krooninen ruusukuume. Ja varo vaan, se voi tarttua, hän sanoo hymyillen.

Kukkien kuningattaret ovat olleet eläkkeellä olevan verisuonikirurgin ja entisen kunnanvaltuutetun harrastus jo pitkään.

– Muutimme taloomme vuonna 1976, ja silloin sain vanhempieni kotipihasta ruusuja. Kun lapset olivat pieniä, meillä viljeltiin omassa pihassa hyötykasveja. Ruusuinnostukseni räjähti 90-luvun puolivälissä, kun lapset olivat lähteneet kotoa.

550 erilaista ruusua

Lutherilla on pihapiirissään nyt noin 550 eri ruusulajia ja -lajiketta.

Hän on saanut vuosien varrella ruusuntaimia tuttavilta ja vieraillut ahkerasti taimistoissa eri puolilla Suomea ja ulkomaillakin. Viime vuosina hänestä on tullut ahkera verkkokaupan asiakas.

– Kun kiertää kotimaisia taimistoja, niistä löytyy erilaisia ruusuja aika paljon. Verkkokaupoista saa ostettua ruusuja esimerkiksi Ruotsista, Tanskasta, Saksasta ja Puolasta. Valtaosa niistä on tosi hyvänlaatuisia, Luther sanoo.

Menestyvätkö Keski-Euroopan ruusut sitten pohjoisillakin kasvuvyöhykkeillä?

– Ne saattavat menestyä. Olenkin kerännyt kirjaani vinkkejä siitä, miten herkkähipiäiset, vaikeasti hoidettavat ruusut voi saada pärjäämään Suomen oloissa. Toisaalta esittelen kirjassa runsaasti ja selkeästi niitä helppoja ruusuja, joilla pääsee harrastuksessa alkuun.

Luther viettää kaiken liikenevän aikansa puutarhassaan ruusujensa kanssa. Mutta kaikki ruusut eivät kaipaa seuraa, valvontaa ja huolenpitoa jatkuvasti.

– Pensasruusut ovat hyvä ja turvallinen valinta, jos ei halua hirveän suurta työmäärää itselleen.

Mukana puutarhatapahtumassa

Luther julkaisi 450-sivuisen Rosornas klimatutmaning – En österbottnisk rosenträdgård -kirjansa omakustanteena.

– Ulrica Wik Pietarsaaresta teki kirjaan upean taiton, Luther kehaisee.

Toistaiseksi hän on myynyt kirjaa itse, mutta harkitsee sen tarjoamista kirjakauppoihin. Entä saadaanko ruotsinkielisestä ruusuoppaasta joskus suomennos?

– Harkitsen sitä, mutta se riippuu siitä, kuinka paljon on kysyntää.

Michael Luther osallistuu joka kesä Avoimet puutarhat -tapahtumaan. Se järjestetään tänä vuonna 9.7. Silloin kuka tahansa voi mennä tutustumaan Lutherin ruusuihin ilmaiseksi. Hän esittelee puutarhaansa myös sopimuksesta, esimerkiksi ryhmille.