Kissojen ulkona liikkuminen on ikuisuuskysymys – Vaasan kissatalo puolustaa kissojen hiljaista joukkoa

Jokakeväinen keskustelu, vähän kuin siivoamattomat koirankakat jalkakäytävien varsilla, on kissojen vapaa ulkoilu.

Se jakaa ihmiset kahteen koulukuntaan. Niihin, jotka fanaattisesti kannattavat kissan vapaata ulkoilua ja niihin, jotka pitävät kissansa sisäkissoina.

Tämä keskustelu on niitä ikuisuuskysymyksiä, joihin tuskin koskaan tulee loppua tai ratkaisua.

Lainsuojaton kissa

Kevät ei ole paljon kummempi ajankohta kuin muutkaan vuodenajat.

Korjaamme talvisin talteen mahastaan tai tassuistaan maahan kiinni jäätyneitä kissoja, tienposkessa kuolleena makaavia, auton töytäisemäksi jääneitä tai kodeistaan kauas eksyneitä.

Ne ovat vapaana ulkoilevia, jotka omistajiensa mielestä pärjäävät luonnossa ja joiden kuuluu saada ulkoilla vapaasti.

Syksy tuo tullessaan luonnossa nälkään nääntyneitä kesäkissoja, jotka on jätetty huviloille. Mökkikauden päätyttyä ne palaavat päivä toisensa jälkeen tyhjille rappusille odottamaan, että tuttu ovi avautuisi ja saisi ruokaa.

Ulkona liikkuvan kissan pahin vihollinen on ihminen. Vasta sen jälkeen tulevat autot, villieläimet, myrkyt ynnä muu.

Kissan laiminlyönneistä ei seuraa mitään rangaistusta.

Mitä laki sanoo?

Suomen lainsäädäntö rajoittaa kissan ulkona liikkumista. Lakiin on kirjattu, missä kissa saa liikkua, mutta pykälää ei kukaan valvo. Laeista piittaamattomia, urheiluhenkisiä kissanomistajia piisaa.

Mielestäni kissa viihtyy mainiosti sisäkissana, jos sen omistaja viitsii vähän nähdä vaivaa ja hankkia kissalle virikkeitä. Mielestäni kissalle on aivan sama, jahtaako se oikeaa hiirtä vai leluhiirtä.

Mielestäni parvekkeen voi aina lasittaa tai verkottaa tai rakentaa ulkotarhan, jos asuu omakoti- tai rivitalossa. Silloin kissa voi turvallisesti seurata pihan elämää ja elää onnellisena.

”Tehkää mummelit tekin jotain oikeaa”

Sen jälkeen kun hallinto-oikeus päätti, että kissatalo ei saa muuttaa Isolahdesta hankkimaamme taloon, on yleinen mielipide ollut meidän puolellamme.

Silti olemme saaneet kuulla ikäviäkin kommentteja. Meidän pitäisi ”kapisten” kissojen sijaan kuulemma hoitaa vanhuksia tai vähä-osaisia. Sitähän me juuri teemme!

Autamme niitä kaikista heikoimmassa asemassa olevia, sillä ei tuota hiljaista kissojen joukkoa kukaan muu puolusta.

Kysyn vaan, keneltä on pois ja mitä väärää siinä on, jos pelastamme jostain navetan nurkasta emottoman kissapentueen, joiden silmät eivät ole vielä edes auenneet? Tai otamme vastaan laitokseen joutuneen yksinäisen paapan hyväkuntoisen kissan, jota uhkaa lopetuspiikki?

Näille kissoille haluamme antaa mahdollisuuden ja tehdä se paappakin onnelliseksi.

Kuolemaanko nämä raukat olisi pitänyt jättää, jotta joku ei pahoittaisi mieltään?

Eläimiä tarvitaan

Edellä kuvatun kaltainen, ihmiskeskeinen ajattelutapa ja muiden lajien tieltä raivaaminen on vaarallista.

Kauanko tämä pallo pyörisi ilman eläimiä, esimerkiksi hyönteisiä?

Tiedoksi vielä epäilijöille ja panettelijoille, että meistä kissatalon vapaaehtoisista työntekijöistä moni on tehnyt palkallisen elämäntyönsä juuri hoito-alalla, auttaen juuri vanhuksia. Ja rakastanut sitä työtä!

Kirsti Koivula