Maarit Lindkvist työskenteli Vaasan Sokoksella 17-vuotiaana –  Lue myös lukijoidemme muistelot ja katso nostalgiset kuvat

Vaasan keskustassa avataan ensi vuonna Sokos-tavaratalo yli 25 vuoden tauon jälkeen. Aikaisemmin se toimi yli 30 vuotta kauppakeskus Rewellin tiloissa kolmessa kerroksessa. Se oli siellä vuodesta 1963 lähtien vuoteen 1997.

Monet vaasalaiset ovat muistelleet ja jääneet kaipaamaan Sokosta sen sulkemisen jälkeen.

Vaasalainen Maarit Lindkvist oli töissä Sokoksella lähettinä 1970-luvun lopulla. Hän oli 17-vuotias aloittaessaan työt.

– Se oli toinen työpaikkani ja olin tavaratalon sisäinen tsuppari. Kuuluin hallinnollisesti konttorin henkilökuntaan. Konttorissa oli muistaakseni seitsemän työntekijää.

Lindkvist työskenteli Sokoksella pari vuotta.

– Viihdyin hyvin, ja se oli ihana työpaikka. Minulla on sieltä hyvät muistot. Olin talon kuopus, ja kaikki suhtautuivat minuun kivasti.

Hän muistaa vielä osastonhoitajien nimet ja tunnistaa entisiä ”sokkarilaisia” katukuvasta.

Valokuva-automaattia käytettiin ahkerasti

Lähettinä Lindkvist liikkui kaikkien osastojen välilä, ja työnkuvaa kuului muutakin kuin tsuppaamista.

– Olin välillä myös puhelinvaihteessa. Siellä työhön kuuluivat kuulutukset esimerkiksi silloin, jos lapsi oli hukassa. Toisinaan kuulutin päivän päätteeksi ”Arvoisat asiakkaat. Suljemme tavaratalon. Tervetuloa uudelleen”. Lisäksi tein konttorissa jonkin verran paperitöitä ja joitakin laskelmia.

Lähettinä hän vei postia päivittäin joka osastolle, ja samalla tuli vaihdettua muutama sana eri osastojen työntekijöiden kanssa. Ruokatunneille haettiin ykköskerroksessa sijainneesta Sokoksen ruokakaupasta perunasalaattia ja muita herkkuja.

– Talon sisällä oli myös matkatoimisto, mutta se ei ollut muistaakseni Sokoksen toimintaa.

Ykköskerroksessa oli karamelliosasto.

– Jossain vaiheessa siellä myytiin myös pehmisjäätelöä. Kakkoskerroksessa oli valokuva-automaatti, jossa pystyi ottamaan neljän kuvan sarjan. Se oli suosittua.

Vilkas kahvio

Tavaratalo toimi kolmessa kerroksessa. Pääsisäänkäynti oli nykyisen H&M:n pääsisäänkäynnin kohdalla. Sisäänkäyntejä oli myös kakkoskerroksessa. Alakerrasta meni liukuportaat toiseen kerrokseen, jossa oli muun muassa naisten vaateosasto. Kakkoskerroksesta meni liukuportaat kolmanteen ja siellä oli muun muassa kodinkoneita, kangasosasto ja myös jonkin verran huonekaluja.

– Alakerrassa oli jonkinlainen rauta- ja työkaluosasto.

Lindkvist toteaa, ettei kakkoskerroksen cafeteriaa pidä missään nimessä unohtaa.

– Se oli suosittu nuorten kokoontumispaikka.

Kahviossa oli lasiseinä, jonka läpi saattoi katsella alas ensimmäiseen kerrokseen.

Sulkeminen oli isku

Lindkvistin aikaan Sokos oli hyvin naisvaltainen työpaikka, mutta ainakin johtaja, apulaisjohtaja ja konttoripäällikkö olivat miehiä, kuten myös miesten pukeutumisen osastonhoitaja.

– Joka osastolla oli oma osastonhoitajansa.

Nuorelle naiselle Sokos oli mahtava työpaikka. Siellä Lindkvist sai nähdä muodikkaita vaatteita, kenkiä ja kosmetiikkaa. Siellä järjestettiin myös muotinäytöksiä, joissa oli aina yleisöä katsomassa.

Lindkvist sai ympäristöstä vaikutteita omaankin tyyliinsä ja elämäänsä.

– Sain sieltä toisinaan hajuvesinäytteitä. Ostin Sokokselta kuitenkin vain harvoin vaatteita, sillä se oli melko kallis kauppa.

Lindkvistin mielestä Sokoksen sulkeminen vuonna 1997 oli isku Vaasalle. Hän onkin erittäin iloinen, että se saadaan kaupunkiin takaisin.

Lukijoiden muistoja Vaasan Sokoksesta

Tavaratalon loppuunmyynnissä vuonna 1997 oli hyvälaatuisia eli kalliita Tiklaksen talvitakkeja 70 prosentin alennuksella. Arvioin, että vastaavia takkeja tuskin saa tulevaisuudessa. Ostin kaksi, joista toista olen käyttänyt sen ostamisesta lähtien. Takki on lämmin ja miellyttävä käytössä.

Möin melko hyväkuntoisen ja siistin takin kirpputorilla, koska minulla on käyttämätön kaksoiskappale. Takki jää varmaan perikunnalleni.

Olavi Laitala

Muisto vuodelta 1969, kun 6-vuotiaana lähdin monen korttelin päästä Rantakadulta hakemaan isälle synttärilahjaa – äidin pyynnöstä piippurasseja. Pääovesta sisään heti vasemmalla oli tupakkaosasto, jossa oli lasiset, vinot hyllyt. Niiden läpi ja korkeudelta muistan läpinäkyvässä pussissa näkyvät valkoiset piippurassit. 53-vuotias isä tuprutteli piippua silloin tällöin saaressa.

Nancy Seppänen

Sokoksen vaateosastolle noustiin liukuportaita pitkin. Portaiden yläpäässä oli seisovia mallinukkeja. Isäni tapasi aina kätellä yhtä nukkea, minä tulin perässä ja olin nolona.

Nolo Risto

Sokoksella oli mainososasto, ja sen työnjälki kyllä näkyi etenkin joulun alla, kun koko tavaratalo oli täynnä värikkäitä valoja ja joulukoristeita.

Joulunodotus

Mentiin anopin kanssa ostamaan minun ja mieheni ensimmäiseen asuntoon verhot ja astioita Sokokselta. Ne olivat kalliita, mutta onneksi anoppi maksoi. Englantilaista verhokangasta ostettiin pakasta metritavarana. Anoppi ompeli verhot.

Kiitos anopille

Joskus nuorena tuli lähdettyä koulusta pois kesken päivän – toki opettajan luvalla, kun ”vatsa oli kipeä” tai ”päätä särki”. Erään kerran matka johti Sokoksen cafeteriaan, jonka lasiseinän läpi oli hyvä seurata tavaratalon kävijöitä. Kuinka ollakaan, sinne tepasteli koulupäivän päätyttyä opettaja, jonka tunnilta olin ollut juuri pois ”sairastumisen” vuoksi. Tuli hieman kiire poistua kahvion kakkoskerroksen ovesta ulos ennen kuin opettaja huomasi.

Vatsavaivoja

Kävimme äitini kanssa toisinaan Sokoksen cafeteriassa. Se oli pieni juhlahetki. Muistaakseni söin siellä vohveleita tai köyhiä ritareita.

Pikku-Liisa

Joskus 80-luvulla tuli myyntiin talvilenkkarit. Minulle ostettiin sellaiset Sokkarilta, ne olivat todella tyylikkäät kengät. Sokkarin kenkäosasto oli kyllä mainio.

Huippulenkkarit