Muistatko keikat ja muut kulttuuririennot Nuoriskalla? – Palokunnantalon historiaan liittyvät Klamydia, Rocky Horror Show, Nälkä ja moni muu

Vaasan kaupungin vuonna 1852 lähes täysin tuhonnut tulipalo oli vielä tuoreessa muistissa, kun uutta kaupunkia alettiin suunnitella ja rakentaa nykyiselle paikalleen Klemetsön niemelle.

Leveiden puistokatujen ja palokatujen oli tarkoitus estää vastaavanlainen tuho kuin vanhassa Vaasassa oli koettu. Myös palokunta-aate virisi kaupungin kaikissa yhteiskuntaluokissa.

Uudessa Vaasassakin oli jo syttynyt muutama tuhoisa tulipalo, mikä johti Vaasan vapaaehtoisen palokunnan perustamiseen vuonna 1867. Kaupungille oli laadittu palojärjestys jo vuonna 1857 ja kalustoakin hankittu.

Vaasan VPK:n päälliköksi valittiin vapaaherra Gösta von Troil.

Aluksi VPK:lla oli vain kalustovaja, ensin raatihuoneen tontilla ja sitten Kasarmintorin kulmalla. Palokunnalla oli myös Hietasaaressa jonkinlainen maja.

VPK:n toiminta ei ollut vain tulipaloihin liittyvää, vaan yhdistyksessä harrastettiin monenlaisia rientoja, oli soittokunta ja kuoro. Vaasalaisille järjestettiin ulkoilmajuhlia ja muita kansanhuveja.

Oman talon tarve syntyi siis hyvin pian.

Oma palokunnantalo

Vaasan kaupunki luovutti VPK:lle tontin Kasarmintorin laidalta, osoitteesta Kirkkopuistikko 34.

Tontille nousi vuonna 1885 arkkitehti Martin Wahlbergin piirtämä, nikkarityylinen hirsirakennus. Talon suunnitteluun osallistui myös VPK:n rakennustoimikunnan jäsen, lääninarkkitehti Ivar Aminoff.

Julkisivujen koristeellinen vuoraus tehtiin vuonna 1892.

Rakennusta hallitsee korkea juhlasali suurine, Kasarmintorille avautuvine ikkunoineen. Juhlasalin perällä on näyttämö, sillä salin suunnittelussa oli erityisesti huomioitu teatteriesitykset. Juhlasalissa oli myös parvi.

Kirkkopuistikon puolella on päätykolmion koristama pääsisäänkäynti, josta päästään eteisaulaan. Rakennuksen pihanpuoleiselle sivulle sijoitettiin keittiö ja ravintolatilat.

Palokunnan kalusto oli sijoitettuna vuonna 1885 rakennetussa piharakennuksessa.

Talo sai sähköt vuonna 1895. Ensimmäisiä muutostöitä sisätiloihin tehtiin samoihin aikoihin, ilmeisesti Backmansson & Thesleffin arkkitehtitoimiston suunnittelemina.

Venäläiset jättivät huonoon kuntoon

Kaupunki sai vakinaisen palokunnan vuonna 1909. Hieman hiipunut VPK:n toiminta jatkui kuitenkin Vaasassa.

Vaasaan sijoitettu venäläinen sotaväki otti VPK:n talon haltuunsa vuonna 1916.

Suomen itsenäistymisen jälkeen venäläiset sotilaat karkotettiin kaupungista vuonna 1918. Heidän jäljiltään Palokunnantalo jäi surkeaan kuntoon.

Jälkien korjaaminen olisi tullut kalliiksi, joten syntyi ajatus kiinteistön myymisestä kaupungille. Sopimukseen päästiin, ja keväällä 1919 talo kalusteineen siirtyi Vaasan kaupungin omistukseen.

Kaupunki omistaa talon yhä edelleen.

Talvisodan pommit osuivat kahdesti

Jääkärien Saksasta mukanaan tuoma sotilaskotiaate kotiutui myös Vaasaan.

Ensimmäinen kokous pidettiin marraskuussa 1918, ja varsinainen perustamiskokous 26.2.1919. Kaksikielisen yhdistyksen nimeksi tuli Föreningen för Wasa Soldathem r.f. Waasan Sotilaskotiyhdistys r.y.

Yhdistys vuokrasi VPK:lta vapautuneen talon kaupungilta, sijaintikin oli sopiva Kasarmintorin laidalla. Korjaustöiden jälkeen sotilaskotipalvelut voitiin aloittaa jo joulukuussa 1918.

Toiminta jatkui monien yhteisöjen tukemana sota-aikaan saakka. Sotilaskotiyhdistyksen talo vaurioitui talvisodan pommituksissa kahdesti. Ensin 31.12.1939 ja toisen kerran 14.1.1940, jolloin muun muassa keittiö tuhoutui.

Korjausten jälkeen toiminta jatkui vuoteen 1945, jolloin sotilaskoti joutui kodittomaksi, mutta sai pian uudet tilat kasarmialueelta.

Ilman tiloja ollut Vaasan Näyttämö anoi taloa käyttöönsä, ja niinpä kaupunginvaltuusto päätti luovuttaa talon suomalaisen teatterin käyttöön.

Teatterin aika

Teatteria oli nähty Palokunnantalolla heti talon valmistuttua, muun muassa monet vierailevat teatteriseurueet esiintyivät siellä.

Kiertäviä elokuvaesityksiäkin oli nähty talossa jo vuonna 1906.

Vuonna 1931 perustettiin Vaasan Näyttämöharrastajat, josta kehittyi ammattiteatteri Vaasan Näyttämö.

Omat toimitilat löytyivät Palokunnantalolta. Taloa remontoitiin teatterin tarpeisiin, ja kustannuksiin osallistuivat valtion lisäksi monet vaasalaisyritykset.

Teatteritaloksi remontoidun talon vihkiäisnäytelmänä vuonna 1946 esitettiin Artturi Leinosen kirjoittama Markkinatori. Tämän näytelmän, kuten monia muita myöhemminkin, oli lavastanut vanhempien vaasalaisten hyvin muistama, pitkään piirustuksenopettajana toiminut Tanu Manninen, jonka lempinimi oli Nälkä.

Teatteri toimi talossa vuoteen 1958. Salissa ja lehterillä oli yhteensä 250 paikkaa, ja Teatterinaisten ylläpitämässä ravintolassakin oli tilaa 100 hengelle.

Talo nuorisolle

1960-luvulla Palokunnantalosta tuli Nuorisotalo eli Nuoriska, monille entisille vaasalaisnuorille hyvin tuttu kokoontumispaikka.

Kaupungin nuorisotoimisto järjesti talossa monenlaisia tapahtumia. Oli tansseja, diskoja ja ikimuistoisia konsertteja.

Vaasalaisten vapunviettoon kuului oleellisesti käynti torilla ja vappumyyjäisissä Nuorisotalolla.

Irma Rewellin puuhaama englantilainen leikkikoulu toimi myös tässä talossa, ja 60-luvun alussa vastapäisen Yhteiskoulun jumppatunteja pidettiin siellä, ennen kuin koulun uusi sali valmistui.

Ovatpa monet nuoret miehet jännittyneinä jonottaneet talossa järjestettyihin kutsuntoihin 1970-luvulla.

Talossa oli 9 kerhohuonetta, joissa mitä erilaisimmat harrastajaryhmät kokoontuivat. Yläkerrassa oli muun muassa sähköautorata, VPK:n kerhotilat ja radioamatöörikerho.

Rannan puolella alakerrassa on toiminut Vaasan lentokerhon lennokkijaosto jo vuodesta 1958 lähtien ja toimii yhä.

Kuula-opistollakin on ollut opetusta talossa.

Rokkia ja kuorolaulua

Nuoriska liittyy Vaasan maineikkaimpaan bändiin, Klamydiaankin.

Yhtyeen verkkosivulla kerrotaan, että bändin perustamissanat lausuttiin Nuoriskan takapihalla, kun kolme nuorta miestä oli voimansa tunnossa koristelemassa takapihan lunta keltavanoin.

Sittemmin bändi on heittänyt useita keikkoja Nuoriskan sisätiloissa.

Lauantai-iltaisin myös vaasalaisbändit Slippers ja Wantons olivat vakioesiintyjiä Nuoriskalla.

Tanssiurheiluseurojen Rollingin ja Viuhkan kursseilla moni vaasalainen on opetellut erilaisten tanssien askeleita komeassa salissa. Seurat järjestivät myös tanssikilpailuja Nuoriskalla.

Viime vuosina musiikki on soinut talossa, kun Vaasan kuorofestivaali on järjestänyt siellä non-stop-konsertteja.

Mira ja Fanny

Nuorisotalosta tuli vuonna 2006 Miratalo. Kulttuuriseura Miran aikana talosta kehittyi monikulttuurinen tapahtumapaikka.

Tavoitteena oli järjestää toimintaa, joka toisi yhteen maahanmuuttajat ja kantaväestön.

Vuonna 2013 talon hallinto siirtyi vapaa-aikalautakunnalta kulttuuri- ja kirjastolautakunnalle, ja 1.2.2015 Miratalo muuttui Fannyksi.

Toiminta jatkuu kaupungin omana toimintana ollen edelleen monikulttuurisen Vaasan toiminnan kehittämiseen liittyvää.

Esimerkiksi Vaasan kaupungin järjestämät luontoelokuvafestivaali Vaasa Wildlife Festival ja Vaasan kuorofestivaali ovat järjestäneet omia tapahtumiaan Fanny-talossa.

Fanny-talon tilat ovat vuokrattavissa yhdistyksille ja yksityishenkilöille kokouksiin, juhliin ja muihin tapahtumiin.

Talon teatteriperinnekin on jatkunut, sillä esimerkiksi Vaasan ylioppilasteatteri Ramppi esitti Rocky Horror Show -musikaalia Fanny-talossa keväällä 2018.

Nimi taiteilijan mukaan

Perinteikäs talo on saanut uusimman nimensä, Fannyn, vaasalaisen taidemaalarin Fanny Churbergin mukaan.

Vaasassa vuonna 1845 syntyneen Fannyn isä toimi Vaasan kaupunginlääkärinä. Isänsä kuoltua 1865 Fanny muutti Helsinkiin, lopetti maalaamisen 1880 ja perusti Suomen Käsityön ystävät -nimisen yhdistyksen ja omistautui näin aivan uudelle alalle.

Hän kuoli Helsingissä 1892. Churbergin dramaattisen rajua ilmaisutapaa eivät aikalaiset oikein arvostaneet, vaan hän nousi merkittävimpien suomalaisten naistaiteilijoiden joukkoon vasta paljon myöhemmin. Vaasan kaupungin museoiden kokoelmissa on 21 Fanny Churbergin työtä. 

Lue lisää Vaasan historiallisista taloista

Haluatko lukea edelliset osat Vaasa-lehden Talot kertovat -juttusarjassa?

Pääset lukemaan ne täältä.