Kudottuja villatavaroita aiemmin valmistanut Matilda Wigardt perusti kauppias Mats Haglundin kanssa Vaasaan villatavaratehtaan vuonna 1890.
Alkuvaikeuksien jälkeen muodostettiin vuonna 1898 Osakeyhtiö Waasan Villatavaratehdas – Aktiebolaget Wasa Yllevarufabrik.
Yhtiö hankki 1904 Vaasanpuistikon ja Asemakadun kulmasta tontin, jolla oli kaupunginarkkitehti Carl Axel Setterbergin piirtämä puutalo.
Tontille nousi vuosina 1904-05 rakennettu, jugendia suosineen, tunnetun vaasalaisarkkitehdin Alfred Wilhelm Stenforsin suunnittelema, kaksikerroksinen tiilinen tehdasrakennus.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Torni korostaa korttelin kulmaa
Stenfors suunnitteli villatavaratehtaalle kulmatalon, joka ei välttämättä heti vaikuta teollisuusrakennukselta, paremminkin asuinrakennukselta, joka se nykyään onkin.
Jugendin piirteitä omaava, punatiilinen rakennus oli alun perin tarkoitus rapata roosanväriseksi.
Suunnitelmasta kuitenkin luovuttiin, ehkä kustannussyistä. Sen sijaan fasadeita elävöitettiin valkoisiksi kalkituilla osilla.
Rakennusta koristavat jugend-tyyliin monimuotoiset ikkunat ja goottilaistyylinen, kapea kulmatorni. Tornin tehtävänä on koristaa rakennuksen sijaintia korttelin kulmassa.
Rakennuksen jatkoksi Asemakadun suuntaan nousi vuonna 1929 viisikerroksinen tehdasosa, jonka suunnitteli arkkitehti Carl Schoultz.
Vuodesta 1908 lähtien villatavaratehdas oli Gros-suvun hallinnassa.
Tehtaalla työskenteli parhaimpina aikoina lähes 200 työntekijää.
Tehdas valmisti erilaisia villa-, puuvilla- ja keinosilkkivaatteita, kuten naisten alusvaatteita, ihopaitoja ja -housuja, sukkia, kaulahuiveja, liivejä, puseroita ja takkeja.
Toiminta lakkasi 1960-luvun puolivälissä. Samoissa tiloissa jatkoi erityisesti laamapaidoistaan tunnettu Vaasan trikootehdas eli Star Trikoo, joka muutti myöhemmin Klemettilään. Laamapaitojen valmistus loppui keväällä 2022.
Fram, Keltsu ja asuntoja
Kiinteistössä toimi myös raittiuslehti Framin julkaisijana aloittanut kirjapaino Fram, joka myöhemmin muutti Korsholmanpuistikolle ja 2017 fuusioitui osaksi Grano-konsernia.
Villatavaratehtaan kiinteistö on välillä ollut Vaasan kaupungin omistuksessa.
Vaasalaisten nuorten iloksi keväällä 1968 avattiin rakennuksen alakerrassa Vaasan nuorisokellari eli Keltsu.
Keltsun jäsenkortin sai 14 vuotta täytettyään, ja sitä näyttämällä pääsi sisään ovea vartioivan Kallen ohi.
Arkisin kuunneltiin levymusiikkia, pelailtiin ja hengailtiin kavereiden kanssa. Viikonloppuna paikallaset bändit keikkailivat ahkerasti Keltsussa. Kun kaiuttimista kajahti Kirkan Hetki lyö, oli aika lähteä kotiin.
Asunnoiksi 2000-luvulla
2000-luvulla villatavaratehtaan rakennus sai uuden elämän.
Kiinteistöön saneerattiin 28 korkeatasoista asuntoa ja kaksi liikehuoneistoa.
Suurimmat muutokset tehtiin rakennuksen sisällä.
Kadunpuoleiset julkisivut on suojeltu, mutta sisäpihan puolelle tehtiin uusia parvekkeita, terasseja ja lisää lasipintoja.
Myös tehtaan vanha savupiippu säilytettiin. Vuonna 2005 perustettiin Asunto Oy Waasan Willatavaratehdas Bostads Ab
Stenfors oli samassa sarjassa Setterbergin kanssa
Alfred Wilhelm Stenfors oli syntynyt Hollolassa vuonna 1866.
Hän opiskeli Suomen polyteknisen opiston uudella arkkitehtilinjalla ja valmistuttuaan keväällä 1890 kuului ensimmäisiin nykyaikaisen arkkitehtikoulutuksen saaneisiin Suomessa .
Pari vuotta myöhemmin hän suoritti myös piirustuksen opettajan tutkinnon ja hänet nimitettiin 1894 Vaasan reaalilyseon piirustuksen ja kaunokirjoituksen opettajaksi.
Opettajantehtävät hän jätti lopullisesti 1911 oltuaan jo jonkin aikaa virkavapaalla.
Näkyvimmän elämäntyönsä hän kuitenkin teki arkkitehtina Vaasassa eri tehtävissä.
Stenfors nimitettiin 1910 lääninarkkitehdiksi, jota virkaa hän hoiti vuoteen 1934 saakka.
Hänellä oli myös monia kunnallisia luottamustoimia, ja hän oli aktiivinen myös kaupungin kulttuurielämässä ollen mm. perustamassa Pohjanmaan historiallisen museon yhdistystä sekä Vaasan taideyhdistystä.
Stenfors kuoli Vaasassa 1952.
Stenforsia voidaan pitää Setterbergin ohella Vaasan kaupunkikuvan merkittävänä luojana.
Hän jatkoi Setterbergin punatiiliperinnettä varsinkin julkisissa rakennuksissa, kuten villatavaratehtaassa ja poliisikamarissa (nykyinen Kultsa).
1800-luvun loppua ja 1900-luvun alkua Vaasassa voidaankin kutsua ”Stenforsin kaudeksi”.
Hänen aloittaessaan Vaasassa uusrenessanssi oli vielä vallalla, mutta pian rakennuksissa alkoi näkyä jugendin ja kansallisromantiikan piirteitä.
Asuinrakentamisessa oltiin siirtymässä puutaloista suurempiin kivitaloihin.
Vuonna 1900 monessa mukana ollut hovioikeudenneuvos Oskar Rewell perusti luottoarkkitehtinsa Stenforsin kanssa Halli Oy:n.
Muutama vuosi aiemmin oli Vaasan saaristoon valmistunut Stenforsin piirtämä kansallisromanttinen Rewellin huvila uimahuoneineen ja ulkohuusseineen.
Halli Oy:n kolmannen osakkaan, pankinjohtaja Majantien kanssa ryhdyttiin suunnittelemaan Vaasan torin laitaan kauppahallia, joka avasi ovensa 1902.
Lukuisia kauniita rakennuksia jäljellä
Stenforsin runsaasta tuotannosta Vaasassa on säilynyt lukuisia komeita rakennuksia.
Kauppahallin lisäksi hänen käsialaansa ovat muun muassa kaupungin ensimmäinen kolmikerroksinen asuinrakennus eli Piispasen talo (1899) Rantakatu 21:ssä, suomalainen tyttökoulu (1906–09) eli nykyinen Vaasan lyseon lukion K-rakennus, Vaasan työväenyhdistyksen talo (1906-07) eli nykyinen kaupunginteatteri, Kipinän talo (1907) Hovipuistikko 5:ssä, Lennart Backmanin talo (1914) Rantakatu 3:ssa, Palosaaren kirkko (1908–10), ensimmäinen nelikerroksinen asuinrakennus eli Myntin talo (1910) Koulukatu 18:ssa sekä Onkilahden konepajan rakennus Pitkälläkadulla (1913), nykyisin Wärtsilän vanhin tehdasrakennus keskustan alueella.
Puutaloista mainittakoon asunto-osuuskunnille suunnitellut puutalot, kuten rautatieläisten talot Vöyrinkaupungilla.
Suurena menetyksenä voidaan pitää Stenforsin omalle perheelleen suunnitteleman, hyvin erikoisen kotitalon (1909–10) purkaminen Hietasaarenkatu 3:ssa. Talossa oli ainutlaatuinen kapea jugendfasadi.
