Uutiset

Murhamysteerejä moneen makuun

Maria Sid ja Elias Salonen näyttelevät äitiä ja poikaa suomalaisessa sarjassa Musta valo.
Maria Sid ja Elias Salonen näyttelevät äitiä ja poikaa suomalaisessa sarjassa Musta valo.
Kuva: MTV Oy / Herkki Erich Merila
  • Mirella Kivelä

Suomalaiseen melankoliaan sopii dekkarit ja niiden synkkä maailma. Kevätiltoina onkin mukava katsella suomalaisia sarjoja, joissa mysteerejä ratkotaan kasvot kurtussa.

Kotimainen sarja Musta valo (C-more) on kuusiosainen psykologinen trilleri, jossa rikostutkija Anna Valli (Maria Sid) tutkii rikollispomon Lefa Halmeen (Tommi Korpela) pojan katoamista.

Monimutkaiseksi asian tekee se, että Annan poika Niko (Elias Salonen) näyttää sekaantuneen asiaan. Lisäksi Lefa sattuu olemaan Annan entinen rakastaja.

Anna on valmis suojelemaan rikollistielle hairahtunutta poikansa, tietämättä, että myös Nikon isä Henrik (Samuli Edelmann) on valmis samaan. Valheiden verkkoa punotaan samalla, kun puolisot yrittävät pitää perhe-elämän ja avioliiton kulisseja yllä.

Sarja perustuu Petri Karran vuonna 2019 julkaistuun samannimiseen romaaniin. Sarjaa kannattelevat sen erinomainen näyttelijäkaarti, mutta sarjassa olisi voitu ehkä syvemmin perehtyä henkilöhahmojen elämään.

Jännittävä sarja kuitenkin koukuttaa ensikatsomalta, ja sen ahmiikin nopeasti loppuun.

Sarja yhdistää trillerin ja avioliittodraaman, ja pohtii, kuinka pitkälle oman perheen eteen on valmis menemään. Suomalaiseen tapaan sarja kuitenkin luottaa melko perinteisiin tyylikeinoihin ja pysyy turvallisilla vesillä.

* * * *

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Luonnon kasvatin selviytymistarina

Delia Owensin romaania Suon villi laulu (Where the Crowdads Sing, 2018) on myyty maailmalla 15 miljoonaa kappaletta, ja epäilemättä elokuvaakin on odotettu jo jonkin aikaa.

Suositun ja rakastetun teoksen filmatisointi on aina riski, ja sitä tulisi arvioida erillisenä teoksena, tulkintana alkuperäisestä.

Tässä tapauksessa elokuvan tarina ei onnistu täysin, mutta on se kuitenkin katsomisen arvoinen.

Rämetyttö Kyan (Daisy Edgar Jones) lähes satumainen selviytymistarina käsittelee monia eri teemoja, joihin jokainen voi jossain määrin samaistua.

Tarina alkaa murhamysteeristä, jossa rämeeltä löytyy nuoren miehen ruumis. Paikallinen poliisi pidättää yhteiskunnasta ulkopuolisen Kyan, joka elää yksin rämeellä. Yksinäisyys ei kuitenkaan ole ollut valinta, vaan Kya on jätetty selviytymään pikkutyttönä yksinään.

Muu kaupungin väki ei tunnu välittävän nuoresta, erikoisesta naisesta, ja hän on sopiva syytettäväksi kaupunkia kuohuttavasta murhasta.

Tarina keskittyy kuitenkin oikeudenkäynnin sijaan kuvaamaan Kyan elämää luonnossa, joka tarjoaa myös rakkautta, läheisyyttä ja ymmärrystä.

Yksinäisyys ja erilaisuus ovat elokuvan vallitsevat teemat, ja näitä kannattelee erinomaisesti elokuvan päähenkilöä näyttelevä Edgar Jones.

Vaikka elokuva ei voi vastata itse romaanin erinomaisuutta, koukuttaa se kuitenkin. Tarinan satumainen selviytyminen luonnon ankaruuden keskellä on kuitenkin kaunis ja rauhoittava.

Henkilöhahmot jäävät hiukan ohuiksi, mutta Edgar Jonesin karisma ei anna juurikaan tilaa muille onnistumisille.

Itse mysteeri ei tietenkään ole kummoinenkaan kirjan lukeneille, mutta elokuvan lopetuksena se toimii erinomaisesti.

* * * *

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Jaa artikkeli
Lounaspaikka