Nunnia ja konnia svengaa – Yhteisöllisyyden voima ja upeat musiikkinumerot kohottavat arjen yläpuolelle

Nyt ovat kaikki palaset kohdillaan. Vaasan kaupunginteatterin Nunnia ja konnia -musikaali on täysosuma. Tiina Puumalaisen ohjaama esitys liikuttaa niin lanteita kuin sieluakin ja koko ensemble antaa parastaan.

Tarina vie joulunaikaan, vuoteen 1977. Laulaja Deloris van Cartier (Milla Kangas) haaveilee tähteydestä ja toivoo konnapomo-heilansa Curtisin (Toni Ikola) avaavan ovia showbisnekseen. Tämä kuitenkin vähättelee tyttöystävänsä taitoja eikä päästä tätä yökerhonsa lavalle. Tästä sisuuntuneena Deloris päättää raivata polkunsa tähtiin omin avuin.

Tapahtumat saavat uuden käänteen, kun Deloris sattuu gangsterien välienselvittelyn todistajaksi. Tähteyden tavoittelu kääntyykin avaintodistajan rooliksi ja karkumatkaksi. Turvapaikaksi tulee rahavaikeuksissa kituutteleva luostari.

Räväkällä ja äänekkäällä Deloriksella on vaikeuksia sopeutua hiljaiseen luostarielämään. Puuhaa järjestyy ammuvainaan nuotilla laulavan nunnakuoron johtamisesta.

Valovoimainen Milla Kangas

Vaasan kaupunginteatterissa kymmenen vuotta sitten vuoden kiinnityksellä ollut Milla Kangas tekee valovoimaisen suorituksen. Hänen Deloriksensa on upeaääninen ja vahva, ja Kangas tavoittaa myös myös Deloriksen haavoittuvat tunnot.

Oiva Nuojua tekee mainion, komiikasta koskettavuuteen taitavasti liikkuvan tulkinnan poliisi-Rickynä. Yksinäinen Ricky on tottunut olemaan naureskelun kohde ja harmaa rivimies, mutta löytää lopulta voimansa. Ennakkoensi-illan yleisö palkitsi Rickyn soolonumeron ansaituin väliaplodein.

Raisa Vattulainen on erinomainen ankarana abbedissana, jonka säntilliset kuviot Deloriksen tulo luostariin sotkee täysin. Abbedissa kokee asemansa uhatuksi ja löytää sielustaan maallisia tunteita, kuten kateutta.

Koskettava on niin ikään Saana Rautavaaran suoritus alkuun arkana, sittemmin kukkaan puhkeavana nunnasisarena.

Anna Lemmetti-Vieri sisar Maria-Theresana jää myös mieleen. Lemmetti-Vierissä on sellaista säteilyä, jonka loisto erottuu kaikenkokoisissa rooleissa.

Tarina myös liikuttaa

Teppo Järvinen muistetaan Vaasassa West Side Storyn lavastajana. Järvinen tekee jälleen hienoa työtä, näyttämöllä tunnelmat vaihtuvat komeasti discopallojen välkkeestä lasimaalausten kirjomaan kirkkoon ja hämärälle kujalle.

Teatterin orkesteri svengaa Sauli Perälän johdolla kuin hirvi ja Vaasan oopperayhdistyksen kuoro vakuuttaa taitavuudellaan.

Teemojen tasolla musikaali kertoo oman äänen löytämisen tärkeydestä ja ystävyyden, rakkauden ja sisaruuden voimasta.

Esitys tarjosi monia naurunpaikkoja, mutta useaan kertaan huomasin myös pyyhkiväni liikutuksen pisaroita silmäkulmistani. Saumaton yhteispeli, yhteisöllisyyden voima ja upeat musiikkinumerot koskettivat ja kohottivat arjen yläpuolelle.

Tällaisia voimaannuttavia elämyksiä tarvitaan näinä aikoina, kun maailma tuntuu repeytyvän yhä pahemmin kahtia.