Michael Douglasin tähdittämässä kolmenkymmenen vuoden takaisessa klassikkoleffassa Rankka päivä keskiluokkainen perheenisä polttaa päreensä totaalisesti.
Hän saa tarpeeksi modernin elämän mielettömyyksistä, menettää otteensa ja luiskahtaa järjettömyyden puolelle väkivaltaiseen hulluuteen.
Hieman samantyyppisellä idealla pelaa Vaasan kaupunginteatterissa lauantaina ensi-iltansa saanut Mika Myllyahon käsikirjoittama hulvaton ja hurja näytelmä Kaaos.
Rankassa komediassa kolme ruuhkavuosia elävää, uraa tekevää naista äheltää arjen monenkirjavien haasteiden sokkelossa.
Toimittaja-Emmin, terapeutti-Juulian ja opettaja-Sofian arki tuntuu olevan yhtä tyrskystä toiseen seilaamista. On monensorttisia työelämähuolia, ryppyjä rakkauksissa, itsetunto-ongelmia, läheisriippuvuutta ja monta muuta arjen hankausta, kaiken kukkuraksi huoltajuuskiistakin.
Kullakin kolmesta koittaa sekoamisen hetki. Elämänhallinnan hauras kulissi räsähtää rikki ja arjen varjoissa väijynyt pimeä ryöpsähtää esiin. Ja kun mopo karkaa käsistä, se on menoa.
Hurjaa näyttelemistä
Kaaos on näyttelijäntyön suvereenia juhlaa. Huikean taitavat Sonja Halla-aho, Saana Rautavaara ja Emma-Sofia Hautala esittävät päärooliensa lisäksi näytelmän monet sivuroolit; esimerkiksi Hautala ja Rautavaara tulkitsevat kaikkiaan seitsemää eri hahmoa.
Näyttelijäkolmikon muuntautumiskyky on ällistyttävää katsottavaa. Kullakin on taito hypätä salamannopeasti roolista toiseen ja tehdä nappisuoritus. Erityisesti tekee mieli kiittää Halla-ahon heittäytymiskykyä.
Myllyahon teksti on epäilemättä ollut monesta muustakin syystä työläs kakku näyttämölle leivottavaksi. Kaikki kolme näyttelijää ovat estradilla lähes koko ajan ja repliikkejä on valtavan paljon. Tarinankuljetuksen tempo on kiivas ja kohtaukset vaihtuvat nopeasti ja lähes huomaamatta.
Intensiteetin vaihtelut suuret: raivo vaihtuu salamannopeasti nauruun, epätoivosta hypätään yhtäkkiä vihaan ja niin edelleen.
Vauhdin ja intensiteetin vuoksi näytelmän parissa viihtyy. Epäilin ensimmäisen puoliajan päätyttyä, onko temaattinen pajatso jo tyhjennetty, mutta mitä vielä.
Ohjaaja Liila Jokelin tietää, kuinka koukuttaa katsoja: olla antamatta hänelle hetkeäkään rauhaa ja yllättää hänet tuon tuosta pienin ohjauksellisin ratkaisuin.
Kaaos on kovaa tykitystä myös koreografian osalta. Näytelmässä on paljon fyysisyyttä ja liikettä, jopa nykytanssin keinot otetaan välillä käyttöön.
Heikki Järven suunnittelema iskevä äänimaailma alleviivaa tarinan sanomaa.
Överihuumori puree
Kaaos on aidosti hauska näytelmä.
Samastumispintaa levitellään katsojien eteen laajalti. Kaaos tulvii osuvia havaintoja työ-elämästä, parisuhteista ja ylipäätään ihmisenä olemisesta. Kolmen roolihahmon inhimilliset heikkoudet ja riippuvuudet revitään auki ja niille nauretaan. Kaaoksen nauru on terapeuttista naurua. Sen huumori ei ole tyhjälle nauramista, vaan vitseillä on vakava kaikupohja.
Samalla Kaaoksen huumori on överihuumoria. Tyypit ja tilanteet vedetään karnevalistisessa hengessä monta piirua yli. Epäilen, onko näyttämöllä koskaan nähty yhtä hurjasti toteutettuja kilareita kuin Kaaoksen tarinassa Halla-ahon näyttelemän Emmin seotessa. En muista ennen nauraneeni samalla tapaa väkivaltakohtaukselle.
Myös kännikohtaukset näyttämöllä viihdyttävät allekirjoittanutta harvoin, mutta Kaaoksen putkakohtaus on hulvattomuudessaan vailla vertaa.
Vaasan kaupunginteatteri: Kaaos. Käsikirjoitus Mika Myllyaho, ohjaus Liila Jokelin, skenografia Maria Antman, valosuunnittelu Olli Haakana, äänisuunnittelu Heikki Järvi, maskeeraus- ja kampaussuunnittelu Ella Stolt.
