Oma menestyskirja näyttämölle: "Tämä on minun lapseni, joten teen kaiken itse"

Wasa Teaterin johtaja, ohjaaja, näyttelijä ja kirjailija Ann-Luise Bertell taipuu moneksi. Moniosaajalla ei juuri luppoaikaa ole, sillä kirjoittaminen ja teatterin tekeminen pitävät hänet kiireisenä.

Tänä vuonna kaksi Bertellin romaania julkaistaan suomeksi käännettyinä. Kotiseututrilogian aloitusosa Ikävän jälkeen ilmestyi keväällä, ja trilogian päätösosa Glöm bort din saknad ilmestyy syksyllä nimellä Ikuinen kaipuu.

Sarja kiertyy Bertellin suvun ympärille ja sijoittuu pääosin Vöyrille, jossa Bertell itsekin asuu.

Seuraavaksi aiheena on oma lapsuus

Sarjan ensimmäisen osan päähenkilön esikuvana on ollut Bertellin isoäiti. Syksyllä ilmestyvän kirjan päähenkilö on puolestaan saanut vaikutteita Bertellin äidistä. Bertell toteaa kuitenkin, että suurin osa uusimman teoksen tapahtumista on keksittyjä.

– En ole haastatellut äitiäni kirjaa varten. Ajattelin, että tarinan täytyy olla oman mielikuvitukseni tuotosta, ovathan äitini ja hänen siskonsa vielä elossa.

– Olen lainannut tekstiin enemmän itsestäni kuin äidistäni, mutta tietenkin äitini on jollain tavoin mukana. Seuraavassa kirjassa luultavasti kirjoitan itsestäni ja lapsuudestani ja jatkan suvun historian kuvaamista, Bertell miettii.

”Viihdyn parhaiten lapsuudessa”

Vaikka Bertell täytti viime lokakuussa 50 vuotta, hän ei ole lopettanut leikkimistä. Hänelle leikkimistä on niin kirjoittaminen kuin teatterin tekeminenkin.

– Mielikuvitukseni ja se, että saan olla luova, ovat elämäni suurimpia asioita.

Kirjoittaessaan ja eri maailmoihin siirtyessään Bertell uppoutuu mieluiten lapsuuteen.

– Viihdyn parhaiten lapsuudessa. On vaikeampaa kirjoittaa aikuisuudesta. Ehkä kirjoitan keski-ikäisyydestä sitten, kun olen vanha. Silloin ymmärrän omaa keski-ikääni. Ainakin toivon niin.

Teatterinjohtajana aika on kortilla

Bertell myöntää, että kirjoittaminen on monin tavoin vaikeaa. Hän joutuu pohtimaan esimerkiksi, miten paljon hän saa, voi ja haluaa kertoa itsestään ja muista ihmisistä. Kirjoittamisen polte on kuitenkin kova.

– Tarve kirjoittaa on suuri ja saamani palaute hienoa. Tunnen, että minun täytyy kirjoittaa. Se on tärkeintä, mitä teen. Yritän löytää tarinoita ja kirjoittaa niitä.

Bertell myöntää, että teatterinjohtajana toimiminen vie aikaa ja energiaa. Kirjoittajantyö olikin välillä pitkään tauolla.

– Nyt minun pitää kirjoittaa. Eläkeikään on noin 15 vuotta. Montako kirjaa siinä ajassa ehdin kirjoittaa? hän pohtii.

– Välillä täytyy kuitenkin hengähtää. Romaanin kirjoittamiseen tarvitaan tilaa ja rauhaa, hän jatkaa ja uskoo, että tuleva kesä kuluu lomaillessa.

Erik Kiviniemeltä apua dramatisointiin

Kotiseututrilogian keskimmäinen osa on Heiman-romaani (suomeksi Oma maa). Siitä Bertell on työstänyt myös näytelmäversion.

Harjoitukset ovat alkaneet Wasa Teaterissa, ja ensi-ilta on syyskuussa. Dramatisoinnin lisäksi Bertell vastaa myös näytelmän ohjauksesta.

– Tämä on minun lapseni, joten teen kaiken itse.

Bertell on kirjoittanut aiemmin näytelmiä, mutta kirjallisuuden dramatisoinnista hänellä ei ole kokemusta. Apuna onkin ollut Vaasan kaupunginteatterin entinen johtaja Erik Kiviniemi, joka on vienyt useita romaaneja näyttämölle.

– Dramatisoinnissa on suuri työ. Pitää karsia, pitää laajentaa joitain henkilöitä ja pitää löytää sanoja henkilöiden suuhun. Kirjoissa voi kertoa ja selittää asioita ihan eri tavalla kuin näyttämöllä.

Kuten kirja, myös näytelmä kertoo orpoudesta, yksinäisyydestä, pelosta ja syyllisyydestä, mutta myös sukupolvet ylittävästä rakkaudesta. Sota on läsnä tapahtumissa.

– Näinä aikoina tuntuu, että näytelmästä tulee vähän liiankin ajankohtainen.

Teatteri kerää tosielämän tarinoita

Bertellin mukaan korona-aika on ollut teatterille raskas. Jatkuvasti muuttuneet rajoitukset ovat pakottaneet sulkemaan ovet joskus lyhyelläkin varoajalla. Teatteri onkin ottanut käyttöön uudenlaisia toimintatapoja. Bertell korostaa kuitenkin, että keskeistä on edelleen, että niin näyttelijät kuin yleisökin ovat läsnä samassa tilassa, mikä luo yhteyden ihmisten välille.

– Mielestäni teatteriesitys pitää tehdä ja kokea livenä.

Seuraava projekti Ann-Luise Bertellillä ja Wasa Teaterilla on pohjalaisten ihmisten tosielämän tarinoiden kerääminen. Niistä on tarkoitus dramatisoida teatteriesitys.

– Teatteri toivoo kirjoituksia esimerkiksi ratkaisevista elämänvalinnoista, odottamattomista tapahtumista, salaisuuksista, surusta ja onnesta. Sinun tarinasi voi olla millainen tahansa, mutta sen on täytynyt tapahtua elinaikanasi ja olla jollain tavalla yhteydessä Pohjanmaalle, Bertell sanoo.

Projektin koordinaattorina on Anci Holm. Kirjoittaa voi ruotsiksi, suomeksi tai englanniksi. Tiedot käsitellään luottamuksellisesti. Kirjoitusaikaa on 31.5. saakka.

Viisi ensi-iltaa syksyllä

Wasa Teaterissa on syksyllä viisi ensi-iltaa. Heiman on syksyn suuri ensi-ilta 17. syyskuuta.

Näytelmä kertoo yksinäisyydestä, pelosta, syyllisyydestä ja rakkaudesta. Suomen historiaa tarkastellaan yhden perheen kautta. Musiikilla ja liikkeellä on tärkeä rooli näyttämöllä.

Toinen suuren näyttämön esitys on ruotsalaisen Adde Malmbergin käsikirjoittama ja ohjaama farssi Man får väl ställa upp, joka kuvaa yhdistyselämää. Tapahtumat sijoittuvat kylätalolle, jossa toimii yhdistyksiä joka lähtöön: niin urheiluseuroja, Kennelklubi kuin moottoripyöräkerhokin. Ensi-ilta on marraskuussa.

– Ruotsalaiset ja suomalaiset ovat yhdistyskansaa, joten moni varmasti tunnistaa tämän maailman, Malmberg sanoo teatterin tiedotteessa.

Syksyllä on luvassa myös kiertueita. Lapsille esitetään satutuokiota Bockarna Bruse på badhuset. Esiintyjänä vuorottelevat näyttelijä Carola Sarén ja teatteripedagogi Sarah Bergkulla.

9.-luokkalaisille ja toiselle asteelle suunnataan pedagoginen esitys, jossa käsitellään ekologiaa ja kestävyyttä.

Kiertävän Vinterkonsertin (Talvikonsertti) voi tilata palvelutaloihin. Kapellimestari Ralf Nyqvist säestää Markus Lyttsiä ja Maria Uddia.

Keväällä 2023 nähdään koko perheen kantaesitys, joka perustuu Malin Klingenbergin kirjasarjaan Patrik och Pensionärsmakten. Sen ohjaa Paul Olin.