Näyttelijä, ohjaaja Erik Kiviniemi jäi eläkkeelle 2019 Vaasan kaupunginteatterin johtajan paikalta, mutta veri vetää yhä teatteriin.
– Näyttämöllä olen kuplassa, omassa fantasiamaailmassani, jossa saan olla rauhassa. Siellä unohtuvat huolet, ja siitä saan energiaa, Kiviniemi naurahtaa.
Pari vuotta sitten hän palasi näyttämölle Wasa Teaterissa itse kirjoittamallaan monologilla Bladis pojkar. Tänä syksynä hänellä on päärooli Wasa Teaterin pohjalaistarinassa Heiman.
Kiviniemi ja teatterinjohtaja Ann-Luise Bertell dramatisoivat näytelmän yhdessä Bertellin samannimisestä romaanista, joka on suomeksi ilmestynyt nimellä Oma maa.
60 vuoden elämänkaari
Heimanin tarinassa seurataan päähenkilö Elofia noin 8-vuotiaasta 68-vuotiaaksi.
67-vuotiaalle pienen lapsen näytteleminen ei ole rooli helpoimmasta päästä.
– Eläytyminen on ollut minulle aina helppoa. Yritän löytää uskottavuuden omasta elekielestäni. Elof on tomera lapsi, varsinkin pikkuveljen edessä hän ottaa liikaakin vastuuta, Kiviniemi hymähtää.
Tarinassa Elof ja hänen pikkuveljensä jäävät lapsina orvoiksi ja joutuvat elämään sukulaisten nurkissa.
– Elämä ilman isää ja äitiä on trauma, josta Elof ei meinaa selvitä ollenkaan. Hän oppii olemaan mieliksi ja valehtelemaan.
Kiviniemi arvioi, että koko näytelmä on tärkeä juuri teemansa takia.
Traumoja syntyy ja niitä puretaan pitkin tarinaa.
Sellaisia ovat esimerkiksi sota, sen kauhut ja niiden vaikutus psyykkeeseen, maaltamuutto ja kaupungistuminen, vanhempien toiveet ja odotukset lapsiaan kohtaan, omaisuuden merkitys ja maan jakaminen.
– Monet näistä asioista koskettavat kaikkia suomalaisia. Omakin elämäni on saanut selityksiä. Tämän näytelmän kautta ymmärrän paremmin, miksi olen tällainen kuin olen, Kivinimi pohtii.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Murteiden kirjoa
Unenomaisen, visuaalisen tarinan näyttämöllepanossa on tehty erikoinen kieliratkaisu.
Vaikka tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Vöyrille, jokainen näyttelijä saa sanoa repliikkinsä omalla murteellaan.
Niinpä lavalla kuullaan muun muassa Oravaisten, Sundomin ja Kokkolan seudun ruotsia.
– Tässä draamassa puhutaan sydämen asioita, siksi jokainen saa puhua omalla murteellaan. Yleisö hyväksyy sen, kunhan se tehdään hyvin. Siitä syntyy tietty hykerryttävyys, Kiviniemi sanoo.
Hän myöntää, että suomenkielisiä katsojia vahvat murteet saattavat pelästyttää.
– Mutta tekstitys ratkaisee ongelmat.
Heimania esitetään Wasa Teaterissa maaliskuun puoliväliin saakka.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Tekstitys kämmenessä helpottaa suomenkielisiä
Wasa Teaterissa ruotsinkieliset näytelmät on tekstitetty suomeksi jo vuodesta 2016 lähtien.
Tänä syksynä tekstitysohjelma uusittiin, mutta käytäntö on pitkälti samanlainen kuin aiemminkin.
Jos katsoja haluaa suomen-, ruotsin- tai englanninkielisen tekstityksen, hänen tulee lainata tekstityslaite eli käytännössä kännykkä teatterin aulasta esityksen ajaksi.
Katsoja voi myös ladata omaan puhelimeensa ilmaisen käännössovelluksen, jonka nimi on Subtitle Mobile. Tällöin tekstitys tulee omaan kännykkään.
Tekstiä ei siis heijasteta seinään tai näyttämön yläpuolelle, kuten Vaasan kaupunginteatterissa.
Tekstityksestä voi olla hyötyä myös katsojille, jotka tarvitsevat kielellistä tukea tai joiden kuulo on heikentynyt.
Ensi-illoissa tekstitystä ei ole, koska repliikkien hiominen ja kääntäminen ottaa aikansa, mutta yleensä tekstitys saadaan käyttöön Wasa Teaterin esityksiin pari kolme viikkoa ensi-illan jälkeen.
