VAASA
Joka työpaikassa on kuitenkin omat kipupisteensä, ja erityisesti ikäihmisten tilanne on yleinen huolenaihe.
Tammikuun aluevaaleissa valitaan päättäjät, jotka ensi vuodesta lähtien päättävät muun muassa sairaanhoitajien työoloista, toimipisteistä ja myös vanhusten hoidosta.
Sijaispula tuntuu vuodeosastolla
Sairaanhoitaja Hanna Leppinen halusi hoitoalalle, koska Vähänkyrön vuodeosasto oli tuttu lapsesta asti.
– Äiti ja täti olivat siellä töissä, ja paappaa hoidettiin siellä. Lapsena kävin trullittelemassa siellä pääsiäisen aikaan, hän muistelee hymyillen.
Ensin hän opiskeli lähihoitajaksi.
– Valmistuin vuonna 1996, ja pian löysin itseni Vähänkyrön vuodeosastolta. Parhaat opit hoitotyöhön sain siellä. Aloitin kylvettäjänä. Pienen maalaiskunnan vuodeosastolla kaikki piti tehdä itse. Siellä oppi omatoimiseksi.
Kuntaliitos lopetti vuodeosaston
Työkaverin kehotuksesta Leppinen alkoi opiskella sairaanhoitajaksi ja valmistui vuonna 2006.
– Palasin Vähänkyrön vuodeosastolle ja sain vakituisen paikan. Työyhteisö oli niin ihana, että vieläkin tulee kyyneleet silmiin, kun ajattelen työtovereita.
Kuntaliitoksen jälkeen vuodeosasto Vähässäkyrössä lopetettiin. Leppinen sai siirron Vaasan kaupunginsairaalan kotiutusosastolle, jonka kautta keskussairaalassa potilaana olleet siirrettiin kotiin.
– Se oli kivaa työtä. Kävimme silloin vielä katsomassa potilaita kotona, miten he pärjäävät kotiutuksen jälkeen. Sitä ei enää tehdä. Nyt potilaat ovat niin huonokuntoisia, että joskus oikein hirvittää lähettää heitä kotiin.
Leppisen työpaikka on pysynyt samana, mutta nykyään nimi on kaupunginsairaalan vuodeosasto.
Vastuu on suuri
Työn ohessa Leppinen on suorittanut lähiesimiehen ammattitutkinnon. Hän on nykyään apulaisosastonhoitaja, joka tuuraa esimerkiksi osastonhoitajan lomia.
– Osastolla kaikilla potilailla on oma hoitaja, ja hoidan päivittäin omat potilaani. Huolehdin potilaiden lääkkeet lääkärin ohjeiden mukaan, otan näytteitä, varaan röntgeniä, laitan kanyyleja ja teen kaiken muunkin, mitä hoitoon kuuluu.
Leppinen viihtyy työssään, mutta työn kuormittavuuden lisääntyminen hoitoalalla näkyy hänenkin työpaikallaan.
– Meillä on sijaispulaa. Vuodeosastolla sairaanhoitajan työ on hirveän vaativaa ja vastuu on suuri, kun on ihmisen terveydestä kysymys. Eikä palkka vastaa sitä vastuuta.
Sairaanhoitajan työ vuodeosastolla on kolmivuorotyötä. Työvuorolistat laaditaan kolmeksi viikoksi kerrallaan, ja sinne mahtuu yksi vapaa viikonloppu.
– Paitsi jos joku vaikka sairastuu, eikä saada sijaista, niin sitten voi joutua tekemään töitä senkin viikonlopun. Toisaalta on sitten kivaa, kun saa vapaata viikolla.
Työ ei lopu siirtymiseen
Vuodenvaihteessa Vaasan kaupunginsairaalan vuodeosastot siirtyvät kaupungin muiden sosiaali- ja terveystoimintojen kanssa Pohjanmaan hyvinvointikuntayhtymään.
Työnantajan nimi palkkakuitissa vaihtuu, mutta muuten Leppinen ei osaa vielä arvioida, mikä muu hänen työssään muuttuisi.
– Tämä työ ei katoa mihinkään, potilaita riittää. Tykkään kehittää ammattitaitoani. Ehkä hyvinvointikuntayhtymässä avautuu mahdollisuus siihen entistä helpommin vaikkapa työnkierron kautta.
Tarja Makkonen on töissä Vaasan keskussairaalassa yhteispäivystyksen osastonhoitajana eli hoitajien esimiehenä.
Opiskelu ja kokemus ovat hyödyksi osastonhoitajalle
Tarja Makkonen on kerännyt monipuolisesti työkokemusta, ennen kuin hänestä tuli Vaasan keskussairaalan yhteispäivystyksen osastonhoitaja nelisen vuotta sitten.
Ura alkoi hoitoapulaisena 1980-luvulla Vaasan kaupunginsairaalan vuodeosastoilla.
– Vein vanhuksia vessaan, kylvetin ja syötin. Silloin heräsi kiinnostus hoitoalalle.
Hän valmistui sairaanhoitajaksi vuonna 1994, lama-aikaan.
– Töitä oli vaikea saada. Alkuun olin laitoshuoltajana, mutta sitten pääsin sairaanhoitajaksi kaupungin vuodeosastolle.
Makkonen on työskennellyt sairaanhoitajana myös silloisessa Invalidiliitossa, Vaasan kaupungin psykogeriatrisella osastolla, eri terveysasemilla ja pääterveysaseman päivystyksessä sekä kliinisenä erikoissairaanhoitajana Vaasan keskussairaalan onkologian poliklinikalla.
Osastonhoitajana hän oli muun muassa Vaasan terveyskeskuksen päivystyksessä ennen siirtymistään nykyiseen työhönsä.
– Olen aina pitänyt työstäni, vaikka työt ovat vaihtuneet. Ja olen aina tykännyt oppia uutta ja kehittää itseäni.
Opintoja työn ohessa
Makkonen on opiskellut työn ohessa sairaanhoitajan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon ja hallintotieteiden maisterin tutkinnon.
Nykyisen, monipuolisen työnsä ohessa hän on suorittanut johtamiskoulutuksen opintoja Turun yliopistossa.
– Päivystyspoliklinikan osastonhoitajana olen hoitajien esimies. Huolehdin, että meillä on riittävästi henkilöstöä, osallistun uusien työntekijöiden rekrytointiin ja sijaisjärjestelyihin, käyn kehityskeskusteluja, laadin lomalistat ja seuraan budjettia, hän luettelee esimerkkejä työtehtävistään.
Koronasta lisäkuormitusta
Vaasan koronatestaukset siirtyivät syyskuun lopussa kasarmialueelle, pois keskussairaalasta, mutta testaajat ovat yhä päivystyspoliklinikan hoitajia.
– Korona-aika on kuormittanut paljon meitä, siinä on ollut järjestämistä. Testauksia on suunniteltu aina lyhyeksi ajaksi kerrallaan, ja määräyksiin on tullut muutoksia. Aluksi ei arvattu pandemian kestävän näin kauan, koska sikainfluenssat ja muut ovat menneet nopeammin ohi, Makkonen sanoo.
Päivystyspoliklinikalla sairaanhoitajan työtä kuormittavat kiire ja myöhäiset työajat.
– Työ on hektistä, toimenpiteitä tehdään paljon, ja pitää osata priorisoida, mitä tehdään ensin. Meillä on eniten asiakkaita iltaisin, joten silloin tarvitaan myös eniten henkilökuntaa, eli työvuorolistassa hoitajalla on usein iltavuoro.
Ilman ilta-, yö- ja viikonloppulisiä palkka ei nouse kovin korkealle. Joitakin hoitajia on lähtenyt Vaasasta paremman palkan perässä töihin Ruotsiin tai Norjaan.
Hoitoprosessi sujuvaksi
Kun Pohjanmaan hyvinvointikuntayhtymä aloittaa vuodenvaihteessa, Makkonen toivoo potilaiden hoitoprosessien paranevan, joskaan muutos ei näy heti.
– Kun perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja sosiaalitoimi kuuluvat sitten samaan organisaatioon, potilaan ei tarvitse itse ottaa yhteyttä moneen eri paikkaan, vaan hän saa apua yhdestä paikasta, Makkonen kuvailee toivottua muutosta.
Tero Peltomaa työskentelee ensihoidon vastuuhoitajana Pohjanmaan pelastuslaitoksella. Ensihoitajan työhön kuuluu joka aamu tarkistaa, että ambulanssissa on kaikki tarvittavat välineet ja ne ovat toimintakunnossa.
Odottaminen rassaa, ja pitkät vapaat ovat parasta
Tero Peltomaa on nuoresta lähtien halunnut töihin ambulanssiin.
– Koulussa olin hulivili, eikä todistus riittänyt pelastusopistoon. Niinpä hakeuduin ambulanssiin toista kautta.
Hän valmistui lähihoitajaksi 1998 ja suuntautui ensihoitoon. Kymmenen vuotta myöhemmin hän alkoi opiskella sairaanhoitajaksi samalla, kun oli töissä Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella.
Hän valmistui sairaanhoitajaksi vuonna 2011 ja muutti pari vuotta myöhemmin Vaasaan töihin Pohjanmaan pelastuslaitokselle.
Joka tilanne on erilainen
Ambulanssissa hoitajat lähtevät matkaan, kun hätäkeskukseen on soitettu ja pyydetty apua.
– Joka tilanne on erilainen, mutta me olemme ammattilaisia ja teemme kaikkemme potilaan hyväksi, Peltomaa kuvailee.
Ensihoidon vastuuhoitajana Peltomaa tekee työtään kolari- tai muilla onnettomuuspaikoilla tai vaikkapa sairauskohtauksen saaneen potilaan kotona.
– Siellä tehdään aina ensimmäiset hoitotoimenpiteet ja arvioidaan, joudutaanko potilas viemään sairaalaan. Otamme esimerkiksi sydänfilmin ja lähetämme sen lääkärin arvioitavaksi. Minun työni loppuu, kun luovutamme potilaan sairaalalle.
Uran alkuaikoina pahat onnettomuudet tai muuten traagiset tapaukset jäivät pyörimään mieleen. Kokemuksen myötä hän on oppinut jättämään työasiat työpaikalle.
Vuorokausi töitä, kolme vapaata
Ambulanssissa työvuoro kestää 24 tuntia, ja sitä seuraa kolmen vuorokauden vapaa.
– Pitkään työvuoroon tottuu, ja arvostan sitä, että vapaata on paljon. Näen perhettäni tässä työssä enemmän kuin jos olisin sairaanhoitajana vaikkapa kolmivuorotyössä vuodeosastolla, Peltomaa sanoo.
Hänen mielestään raskainta ambulanssityössä on odottaminen.
– Se rassaa eniten, kun ei ole keikkaa. Jotkut opiskelevat sillä aikaa, jotkut käyvät pelastuslaitoksen omalla punttisalilla. Tietysti myös syödään, levätään ja perehdytetään uusia työntekijöitä.
Peltomaa arvioi, että pelastuslaitoksen työyhteisössä viihdytään hyvin. Toki hoitajia on lähtenyt poiskin, töihin ulkomaille tai kokonaan vaihtanut paremmin palkatulle alalle.
Suurin pulma väestön ikääntyminen
Pelastuslaitoksen ensihoitajat siirtyvät Pohjanmaan hyvinvointikuntayhtymään vuoden 2022 alusta. Sen sijaan muu pelastuslaitos siirtyy vasta vuoden 2023 alusta.
Suomeksi sanottuna ambulanssien henkilökunnalle muutos tulee muutaman viikon kuluttua, palomiehille vuotta myöhemmin.
– Odotan kiinnostuneena, mitä muutos tuo tullessaan. Olen sitä mieltä, että hyvinvointialue on välttämätön, joskaan se ei poista suurinta pulmaa, väestön ikääntymistä, Peltomaa tuumaa.
Hän näkee koko maata riivaavan ongelman työssään päivittäin.
– Vaasan seudullakin asuu satoja vanhuksia kotona, eikä se ole heille enää oikea paikka. Heidän kuuluisi saada ympärivuorokautista hoitoa, mutta meillä ei ole tarpeeksi vuodepaikkoja, eikä läheskään tarpeeksi hoitajia.
Fakta: Aluevaalit 23.1.2022
* Suomen ensimmäiset aluevaalit, joissa valitaan aluevaltuustot hyvinvointialueille.
* Aluevaltuustoon valitaan Pohjanmaalla 59 päättäjää.
* Valtuutetut päättävät hyvinvointialueiden lähipalveluiden järjestämisestä.
* Sairaanhoitajien työolot ja esimerkiksi vuodeosastojen määrä ja sijaintipaikkakunnat ovat esimerkkejä siitä, millaisista lähipalveluista aluevaltuusto päättää.
* Montako ambulanssia koko Pohjanmaalla tarvitaan, siitäkin päätetään jatkossa aluevaltuustossa.
* Muita lähipalveluja, joista aluevaltuustot päättävät, ovat esimerkiksi mielenterveys-, päihde- ja vammaispalvelut, oppilas- ja opiskelijahuolto ja kaikki sosiaalipalvelut.
