Uutiset

Menneisyyden varjoista valoa tulevaisuuteen

Marketta Böling sai poikansa kuoleman jälkeisenä äitienpäivänä lahjaksi mustan Muumi-mukin. Sen symboliikka muistuttaa, että tummimmankin synkkyyden keskeltä löytyy aina valoa ja jotain arvokasta. Kuva: Sara Isosomppi
  • Vaasa

VIIKON VIERAS: Marketta Böling on tuttu kasvo monelle vaasalaiselle. Hän on toiminut torimyyjänä, konsulenttina, kahvilatyöntekijänä sekä yrittäjänä lastenvaateliikkeessä, ravintolassa ja kuntoilualan yrityksissä.

– Yrittäjäksi päädyin ihan yllättäen. Tenava-Aitan kaupoista sovittiin alustavasti shoppailun lomassa, Böling nauraa.

Virallista koulutusta hänellä ei ole yhteenkään ammattiin, mutta erilaiset työt, uteliaisuus ja halu oppia ovat koulineet Bölingistä usean alan taitajan.

– Esitän paljon kysymyksiä, sillä haluan tietää kaikesta enemmän kuin oleelliset seikat.

Nykyisin Böling häärii miehensä ja tyttärensä pyörittämän Mansikkasaaren kioskin taustajoukoissa. Kioskiin hän muun muassa leipoo pullaa, keittää lohikeittoa tai tekee vohvelitaikinaa.

Böling on ollut naimisissa miehensä Danielin kanssa 19 vuotta, ja perheeseen kuuluu kaikkiaan 10 lasta, joista kaksi nuorinta ovat heidän yhteisiään.

– Meillä molemmilla oli jo tavatessamme neljä lasta. Itse sain esikoiseni 15-vuotiaana ja kuopuksemme yli nelikymppisenä.

Pariskunta on asunut aina Vaasassa lyhyttä Helsingin-oleskelua lukuun ottamatta ja myös työskennellyt yhdessä.

– Vain Lady Slimin toimintaan Daniel ei voinut osallistua, mies kun on, Böling summaa.

Puolisoita yhdistävät työn lisäksi myös halu, uskallus ja kyky nopeisiin päätöksiin.

– Ostimme tämänhetkisen kotimmekin lähes vahingossa. Olimme juuri sopineet, ettemme muuttaisi omakotitaloon enää ikinä, mutta tämä talo vain tuntui jotenkin erityiseltä.

Kolme vuotta sitten yksi Bölingin pojista raitistui päihderiippuvuudesta Minnesota-hoidossa, jonka myötä myös hän itse sai apua omaan läheisriippuvuuteensa.

– Riippuvaista ei voi auttaa rahalla tai hyysäämällä, vaan ainoastaan rajoja asettamalla. Toivuimme silloin molemmat omista riippuvuuksistamme.

Vuosi sitten huhtikuussa Bölingin ja koko perheen elämä järkkyi jälleen, kun hänen toinen poikansa puolisoineen kuoli junaonnettomuudessa.

– Ikävä on valtava, ja suru on läsnä edelleenkin joka ikinen päivä, Böling sanoo hiljaa.

Ystävien tuen lisäksi hän kiittelee nopeasti saatua kriisiapua ja kirkon sururyhmää, jotka auttoivat hänet pahimman yli.

– Puhuin puhumistani ja huomasin, että oma avoimuuteni auttoi muitakin avautumaan omasta surustaan.

Viimeksi kuluneen vuoden ajan Böling on ottanut elämän paljon aiempaa rauhallisemmin, ja vaativammista yrityskuvioista luopuminen on tuntunut vapauttavalta.

Viime vuosien rankat kokemukset ovat herättäneet halun hyödyntää vaikeuksia muiden auttamiseksi, ja tällä hetkellä Böling työskenteleekin päihderiippuvaisten läheisten vertaisohjaajana Oikeahetki-päihdeklinikalla Vaasassa. Klinikan toiminta on vahvasti perhekeskeistä.

– Kokemukseni ovat luoneet pohjaa toisen tilanteeseen samaistumiselle. Nyt on minun vuoroni auttaa muita.

Mansikkasaaren kioskin lisäksi Bölingin perheellä ei kuulemma ole muita yrityksiä suunnitelmissa.

– Nyt on hyvä aika keskittyä kotiin ja perheeseen, mutta tulevaisuudessa mitä tahansa voi tapahtua. Elämä kantaa ja yllättää aina, Böling sanoo.

Sara Isosomppi

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Jaa artikkeli
    Lounaspaikka