”Tulee omat ajat mieleen”

VPS:n Junnuliigassa on monenlaista työnkuvaa tarjolla.

Tapahtuman onnistumisen kannalta tarvitaan niin isojen kuin pientenkin työpanosta.

Elisa Stadionilla onkin keskiviikkoisin töissä kaikenkokoista porukkaa, ja kaikkia heitä yhdistää VPS.

Joukosta erottuvat vihreisiin Suomen Palloliiton liiveihin pukeutuneet, vuonna 2007 syntyneet VPS-juniorit. He toimivat otteluissa pelinohjaajina.

Pelinohjaaja neuvoo

Joonas Dahlsten on yksi pelinohjaajista. Hän kertoo, mitä kaikkea tehtävään kuuluu.

– Pelinohjaaja on vähän niin kuin tuomari, mutta hän myös ohjeistaa pelaajia. Jos vaikkapa tulee kulmapotku tai sivurajaheitto, niin kerromme pelaajille, mitä tapahtui ja miksi, Dahlsten kertoo.

Dahlsten on pohtinut myös tuomarilisenssin hankkimista, sillä pelinohjaajan rooli on antanut hänelle siihen hyvät valmiudet.

Koulutus tehtävään järjestettiin keväällä kertaluontoisesti, ja se kesti hieman yli tunnin.

Dahlsten sanoo käyvänsä Elisa Stadionin Junnuliigassa niin usein kuin ehtii. Aina paikalle ei kuitenkaan pääse, sillä myös monet hänen joukkuetovereistaan ovat värväytyneet valvomaan Junnuliigan pelejä.

Tulevaisuuden toivoja

Palaute pelinohjaajien toiminnasta on ollut erityisen positiivista. Dahlsten kertoo homman hoituneen vaaditulla tavalla.

Hänen mukaansa useiden pelaajien läheiset ovat kehuneet sitä, että otteluissa on mukana seuran omia tulevaisuuden toivoja pelinohjaajina. Perheet arvostavat oman seuran kasvatteja.

Dahlstenista on mukavaa ja tavallaan jopa nostalgista toimia pelinohjaajana. Hän on itsekin Junnuliigan kasvatteja, sillä hän pelasi tapahtumassa 6–8-vuotiaana eli niin pitkään kuin oli mahdollista.

– On tosi hienoa nähdä, kun pelaajat kehittyvät. Tulee omat ajat Junnuliigassa mieleen, Dahlsten toteaa.

Dahlstenin taustan Junnuliigassa huomaa hänen asenteestaan jalkapalloa kohtaan. Hän kertoo pelaavaansa jalkapalloa toistaiseksi ennen kaikkea siksi, että nauttii siitä.

– Parin vuoden päästä sitten näkee, mihin taidot riittää. Nyt sitä ei vielä tarvitse murehtia, Dahlsten kehuu.

Juuso Lindberg