Opiskelijaboksista kuvernöörin residenssiksi – Maaherrantalolla on monipolvinen historia

Seinäjokelainen ruukinpatruuna Gustaf August Wasastjerna tilasi lääninarkkitehti Carl Axel Setterbergiltä piirustukset kaupunkitaloaan varten Vaasaan osoitteeseen Koulukatu 2.

Rakennus valmistui vuonna 1865. Wasastjerna oli ajatellut taloa perheelleen ja erityisesti kaupungissa opiskeleville lapsilleen.

Setterbergille tyypillinen, uusgotikkaa henkivä rakennus torneineen nousi näyttävälle paikalle. Ennen rantamyllyn aikaa se myös näkyi kaupungin siluetissa meren suunnalta.

Rakennuksen pohjakaava on epäsäännöllinen, mikä tekee Koulukadun ja Museokadun fasadeista hyvin erimuotoisia. Rakennus on osittain kaksi- ja osittain kolmikerroksinen. Ikkunoiden muodoissa ja ryhmittelyssä on suurta vaihtelua.

Talon rakennustiilet sanotaan tuodun Ahvenanmaalta, Bomarsundin puretusta linnoituksesta. Kierrätys ei siis ole mitään uutta. Jotta talon seinistä saatiin siistit, ne oli rapattava.

Monia omistajia

Wasastjerna joutui kuitenkin luopumaan talosta jo viiden vuoden kuluttua. Hän myi sen Herman Rosenbergille, jolta talo siirtyi perintönä H. F. Antellille. Talossa toimi lastentarhakin 1890-luvulla.

Muutaman omistajanvaihdoksen jälkeen valtio osti rakennuksen kuvernöörin residenssiksi vuonna 1895. Talon alakerrassa aloitti toimintansa myös teollisuuskoulu.

Ensin tehtiin kuitenkin iso remontti. Pääovesta ei enää päässyt ensimmäiseen kerrokseen, vaan portaat johtivat suoraan kuvernöörin tiloihin. Huoneiden tummuneet maalauskoristeet peitettiin yksinkertaisemmilla koristeilla tai vain maalilla, ja uunejakin vaihdettiin. Samalla rakennukseen vedettiin sähköt. Kellarissa tehtiin isoja muutoksia teollisuuskoulun koneita varten.

Mannerheim ja senaatti

Vuonna 1918 kuvernööreistä tuli maaherroja, ja maaherrantalon toinen kerros säilyi edelleen maaherran asuin- ja edustustiloina.

Suomen itsenäistymistä seurannut sisällissota aiheutti senaatin eli Suomen hallituksen pakenemisen punaisten valtaamasta Helsingistä.

Neljä senaattoria siirtyi tammikuun 1918 lopulla Vaasaan, ja työskentely alkoi maaherrantalon alakerrassa. Maaliskuun puolivälissä 1918 senaatti muutti työnsä Vaasan kaupungintaloon.

Valkoisen armeijan joukkoja johtanut C.G.E. Mannerheim piti jonkin aikaa päämajaansa maaherrantalossa ja asuikin yläkerran kulmahuoneessa pari viikkoa tammikuun lopulla.

Samassa huoneessa sanotaan asustaneen Vaasan kuvernöörinä toimineen Waldemar Schaumanin poika Eugen, joka vuonna 1904 Helsingissä ampui kenraalikuvernööri Bobrikovin ja myös itsensä.

Pohjalaista taidetta ja arvohuonekaluja

Teollisuuskoulun muutettua pois talosta 1938 tehtiin jälleen remonttia.

Maaherrat ja senaatin jäsenet olivat aika ajoin valittaneet koulun aiheuttamasta metelistä.

Koulun tiloihin sijoitettiin Vaasan lääninhallituksen osastoja sekä Mustasaaren poliisi ja viimeksi Vaasan maistraatti. Moni vaasalaispari on solminut liittonsa maistraatin tornihuoneessa.

Osassa kolmatta kerrosta oli myös lääninhallituksen tiloja, joissa puhtaaksikirjoittajat työskentelivät.

Ullakolla säilytettiin käytöstä poistettua tavaraa. Sieltä oli eräs puhtaaksikirjoittaja löytänyt Nikolai II:n muotokuvan, josta hän teki itselleen peilin. Tieto kulkeutui kuitenkin lääninsihteerille, joka vaati peilin palauttamista. Peilin peittämä Nikolain kuva on sittemmin ollut juhlakerroksen eteisessä.

Pitkäaikaisen maaherran Mauno Kangasniemen aikana talossa tehtiin viimeinen suuri remontti 1980-luvun puolivälissä. Silloin muun muassa vanhat koristemaalaukset otettiin esiin maalikerroksien alta ja entisöitiin tai maalattiin uudelleen vanhojen mallien mukaan.

Yläkerran edustustilaan hankittiin kalusteita ja taidetta. Ruokasaliin ostettiin kristallikruunu Närpiön apteekkarilta. Taiteen hankinnassa pohjalaisuus oli etusijalla.

Vinttikerroksessa oli myös vierashuone, jossa sanotaan ainakin yhden presidentinkin yöpyneen.

Vuonna 1776 perustettu Vaasan lääni liitettiin syyskuun alusta 1997 Länsi-Suomen lääniin. Viimeinen maaherra talossa oli Tom Westergård.

Museon työtiloja

Rakennus siirtyi vuonna 1998 kaupungille valtion kanssa tehdyllä vaihtokaupalla. Valtio sai Öjenin metsäalueen Yttersundomista.

Vuonna 1999 maaherrantalon alakertaan ja kellarikerrokseen muuttivat Pohjanmaan museon toimistot, kirjasto ja arkistot. Myös vinttikerroksesta saatiin museon käyttöön varasto- ja työtiloja.

Toisen kerroksen edustustilat säilyivät kaupungin käytössä. Sisustusta täydennettiin museon taidekokoelmilla. Tiloja on käytetty myös teatteriesitysten, konserttien ja matineoiden näyttämönä.

Tunsin olevani etuoikeutettu saadessani lähes 20 vuotta työskennellä tuossa upeassa rakennuksessa ennen eläkkeellejäämistäni.