Uutiset

Tässä on Vaasa-lehden vuoden 2022 luetuin juttu: Paljasta pintaa ja puolisokin löytyi – Näin Vaasa-lehden lukijat muistelevat legendaarista Birraa

Vuoden 2005 lopuksi suljetusta Birrasta on monilla lukijoilla lämpimiä ja hauskoja muistoja. Arkistokuva.
Vuoden 2005 lopuksi suljetusta Birrasta on monilla lukijoilla lämpimiä ja hauskoja muistoja. Arkistokuva.
Kuva: Jukka Ritola
  • Anne Laurila

Pyysimme Vaasa-lehdessä tammikuussa 2022 lukijoilta muistoja 16 vuotta sitten suljetusta Birrasta. Birra oli pubi, joka sijaitsi Vaasan keskustassa, Kauppapuistikko 16:ssa.

Näistä muistoista syntyi Vaasa-lehden vuoden 2022 luetuin juttu lehtemme verkkosivulla. Juttua on tähän mennessä luettu noin 7 400 kertaa.

Suuren suosion vuoksi julkaisemme lukijoiden muistelot, tarinat ja anekdootit Birrasta nyt uudelleen. Alunperin tämä artikkeli julkaistiin 26.1.2022.

Lämmin kiitos vielä kerran kaikille Birra-muistoja lähettäneille!

Merimies vei sydämen

Oli muistaakseni tiistai. Tulin Birraan ylläni trumpettihousut.

Juttelin baaritiskillä erään miehen kanssa, kun sisään astui kaksi komeaa miestä, joilla oli pitkät, kiharat hiukset, ruutuhousut ja hihattomat paidat. Mitä silmänruokaa! Toisella oli tatuointeja ja paidassa luki Rio. Kaveri vieressäni sanoi, että merimiehiä.

Siinä tutustuttiin, ja viina virtasi. Valomerkin jälkeen mentiin Hietskun rantaan jatkoille.

Aamulla herätessä vieressäni makasi kaksi miestä, eikä pienintäkään aavistusta, olinko valinnut sen, jonka kanssa olin alkuillasta jutellut vai komean merimiehen.

Pussasin sitä komeampaa. Siitä valinnasta syntyi 5 lasta. Luulin, että olin iskenyt miehen trumpettihousuilla. Myöhemmin merimieheni sanoi, että sulla oli muuten rumat housut.

Nyt toinen merimies on jo taivaassa ja omanikin jo toisen oma. Tiistai Birrassa oli seikkailu, joka venyi yli 10 vuoden pituiseksi.

Trumpettihousuinen tyttö

En lähde sinua autolla viemään, saat olla täällä kanssani koko viikonlopun.

Innokas vöyriläinen

Tämä tapahtui joskus 1980. Olin Birran yläkerran diskossa ja tapasin Vöyrillä asuvan naisen. Tanssittiin, pidettiin hauskaa, ja drinksujakin tuli napattua. Illan päätteeksi mentiin taksilla hänen luokseen, ja oltiin ”sillai” useaan kertaan.

Aamulla herätessä ikkunasta näkyi vain viljapeltoja, ja tiesin, etten ole ainakaan Vaasassa. Nainen sanoi: Olet Vöyrillä. Minä siihen, että kuinkahan täältä pääsee Vaasaan, kun rahat on loppu ja matkaa on ainakin 50 km.

Hän vastasi komentavasti, että en lähde sinua autolla viemään, saat olla täällä kanssani koko viikonlopun ja vannoa tulevasi myös ensi perjantaina tänne.

Minähän vannoin, ja sain vihdoin sunnuntai-iltana kyydin kotia Vaasaan.

En kumminkaan enää koskaan mennyt takaisin, koska hän oli liian määräävä heti alkuunsa.

Eppuli

Hän oli erityisen riehakkaalla tuulella ja kertoi, että halusi paljastaa takamuksensa meille.

Riehakas näyttelijä

Istuimme kerran yhdessä looshissa ystäviemme kanssa, kun pöydän päähän tuli ystävämme, eräs näyttelijä.

Hän oli erityisen riehakkaalla tuulella ja kertoi, että halusi paljastaa takamuksensa meille. Totesimme, että mikäs siinä, jos siltä kerran tuntuu. Näyttelijä kääntyi selin, laski housunsa polviin ja pyllisti meille, näyttäen vaalean berberinsä.

Kysyimme, onkos tuo se kuuluisa teatterin kummitus, kun on kovin kalpea kasvoiltaan ja tuoksuu kuolemalta?

Moni pöytäseurue ympärillä rämähti pitkään nauruun, samoin näyttelijä, joka naurunsa lomassa tipahti lattialle polvilleen, housut edelleen puolessa tangossa. Riensimme auttamaan häntä pystyyn.

Tämän jälkeen näyttelijälle tarjoiltiin hetken aikaa pelkkää vettä.

Max Bäckman

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Puoliso löytyi Birrasta

Birraan mentiin jonottamaan jo kello 18, ja toisessa kerroksessa oli disco, jossa oli kiva tanssia.

Puoliso löytyi Birrasta yli 21 vuotta sitten, ja yhdessä ollaan vieläkin. Birrassa oli aina tuttuja, tunsi olevansa kuin kotona. Kesällä istuttiin terassillakin.

Harmitti tosi paljon, kun paikka suljettiin.

Puoliso löytyi mahtavasta Birrasta

Elettiin vuotta 1984. Seisoimme tyttökaverien kanssa Birran yläkertaan vievän oven takana, ja kovasta pakkasesta huolimatta tunnelma jonottajilla oli korkealla.

Kun viimein oli meidän vuoromme päästä sisään, jouduimme jäämään baaritiskille odottelemaan mahdollisesti vapautuvaa pöytää. Rafla oli ihan täynnä, niin kuin lauantai-iltana yleensä.

Lopulta meidät ohjattiin pöytään, jossa istui kaksi poikaa. Istuuduin vaalean, pitkähiuksisen pojan viereen, ja alkoi sellainen varovainen jutustelu. Loppuillasta tämä poika pyysi tanssimaan ja esitteli itsensä.

Olin yllättynyt, koska olin kuullut tästä kaverista ja usein miettinyt, miltä hän mahtaa näyttää. Nyt sen tiedän, koska olemme yhdessä tanssineet ja Birra-aikoja muistelleet pian 40 vuotta!

Sarru

Elettiin vuotta 1986, olin 17-vuotias. Ystävälläni oli vanhempi veli, ja hän ja hänen ystävänsä kertoilivat meille maagisia juttuja Birrasta.

Pakkohan meidän oli yrittää päästä sisään, ja pääsimmekin poikien kainaloissa.

Viikonloppuisin ja välillä arkisinkin siellä sitten käytiin ja koettiin suuria tunteita. Välillä ihastuttiin, välillä vihastuttiin ja myös itkettiin. Suurin osa kesätyörahoista jäi Birraan.

Tapasin siellä myös nykyisen mieheni, ja vielä ollaan yhdessä. Joskus muistelemme sitä aikaa. Eipä ole vastaan tullut legendan voittanutta.

Eija

Birraan oli päästävä heti täysi-ikäisenä, vaikka ovella oli vastassa hieman pelottava Jäykkis, ja tiskin takana tietenkin Birgitta. Birrassa kohtasin tulevan vaimoni, ja usein on meillä ollut ikävä Birran menoa ja tunnelmaa.

Tade

Tämä kuva on otettu pubin savuttomalta puolelta Birran toiseksi viimeisenä iltapäivänä joulukuussa 2005. Arkistokuva.
Kuva: Åke Rosing

Kyypparin raittiuspuhe

1980-luvun alussa tuli käytyä Birrassa suht ahkerasti. Eräänä sunnuntaisena aamupäivänä poikettiin kaverin kanssa taas ”loiventavalle”.

Kassalla oli tuttu tarjoilija, ja ennen kuin ehdimme kävellä ovelta tiskille, hän oli laskenut valmiiksi meille kaksi isoa tuoppia. Sanaakaan ei vaihdettu. Totesin kaverille, että eiköhän meidät ole täällä nähty.

Alkoi puolen vuoden Birraton ja muutenkin alkoholiton aika, joka oli alkua myös asiakassuhteemme lopulliseen päättymiseen.

Oli kyypparilta paras ”raittiuspuhe”, mihin olen eläessäni törmännyt!

Peppo

Ensimmäinen Bacardikola

1970-luvun alkupuolella meitä työporukan naisia päätti mennä työpäivän päätteeksi hetkeksi istumaan Birraan.

Alkoholia en oikeastaan ollut koskaan suuremmasti nauttinut. Kun tarjoilija tuli ja tiedusteli, mitä halutaan juoda, näytti kaikki muut heti tietävän, mitä ottavat. Olin kuullut, että Bacardikolaa voisi pyytää, kuulemma iso lasi ja maistuu hyvältä. Sitä sitten hitaasti litkittiin, yhtä lasillista koko ilta!

Se oli eka ja viimeinen käynti siellä. Tuli perhettä, eikä ollut enää aikaa istuskella työpäivän jälkeen ”birroissa”.

Sinikka Sepänmaa

Arkistokuva.
Kuva: Åke Rosing

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Töissä Birrassa

Keväällä 1971 kävin Vaasan Talouskoulun kurssin. Sain kiitettävän todistuksen, joten oli helppo päästä Birran keittiöön kesälomittajaksi kahdeksi kuukaudeksi.

Keittiö on ravintolan sydän. Birran keittiö oli toisessa kerroksessa. Tuurasin kylmäkköä, joten valmistin noutopöytään salaatteja, kalavateja ja muita kylmiä ruokia.

Birrahan kuului Osuuskaupan ravintoloihin, joten sieltä oli helppo jatkaa ja kouluttautua ammatissa eteenpäin.

Köökkipiika

Olin töissä Birrassa 1974–1981. Senaikaisia työntekijöitä on vielä monia elossa. Olisi kiva treffata tätä porukkaa, muistoja kyllä löytyy.

Esimerkiksi Jäykkis eli Sven Sandberg tiesi jo kolikon painosta, oliko se riittävä porttieeriraha.

Ritva

Kuorofestarien aikaan tuli Birraan kymmenkunta kuorolaista jostain vähän kauempaa. Keski-ikä 65–70 vuotta, hienot esiintymisasut päällä. He tilasivat juomat.

Kun saavuin pöytään brikalla 6 isoa tuoppia, jotain tapahtui, ja kaikki tuopit kaatuivat, suurin osa yhden herran syliin.

Pyysin herran kanssani toimistoon, ja sanoin kollegalle, että tähän pöytään on piikki auki niin kauan kuin me olemme toimistossa silittämässä herran housuja kuivaksi.

Lupasivat koko poppoo tulla uudestaan, ja varmasti muistavat Birran aina.

Laura Elo

Lue myös Birran pitkäaikaisen vahtimestarin Arvo ”Ape” Houtsosen muistoja Birrasta tästä.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tanssin pyörteissä

Elettiin hurjinta nuoruuttamme 1970-luvun puolivälissä. Meitä oli neljän naisen porukka kauppatieteen opiskelijoita, ja lähdettiin sunnuntai-iltana bailaamaan Birran yläkertaan.

Sain päähäni hakea yhtä miespöydässä istuvaa nuorta miestä tanssimaan, vaikka olikin miesten haku. Menin pöydän ääreen ja pyysin kohteliaasti yhtä miehistä tanssimaan.

– Valitettavasti minulla on jalka paketissa, enkä voi tanssia, hän sanoi. En lannistunut, vaan pyysin vieressä istuvaa miestä tanssiin.

– Valitettavasti ehdin juuri sytyttää tupakan, kuului vastaus.

Ensimmäinen mies sanoi varmaan myötätunnosta, että ehkä hän voi tulla yhteen tanssiin. Niin me sitten tanssittiin yksi kappale, hän hyppien yhdellä jalalla ja minä pyörien hämmentyneenä mukana.

Sunnuntai-illan huumaa

Puhelinasentaja muistelee

Kävin Birrassa vähintään kerran viikossa puhelinasentajana tyhjentämässä ja huoltamassa yleisö-puhelimen. Se oli aikaa ennen kännykkää.

Vapaa-aikana kävin bissellä, ja aina mahtui joukkoon. Portsareista jäi iloisesti mieleen Ape. Pirkko piti jöötä tiskin takana.

Jari Uddfolk

Häihin Birran kautta

Birra-muistoni yhdistyy ensimmäiseen Vaasa-kokemukseeni ikinä.

Etelä-Suomessa asuneen hääparin morsian oli Vaasasta kotoisin, ja siksi häät järjestettiin Vaasassa.

Meille etelästä tulleille oli järjestetty bussikuljetus Vaasaan, ja olimme perillä niin ajoissa, että pohdimme, missä odotusaikamme viettäisimme. Joku ohjasi meidät Birraan, jossa olikin sitten mukavat etkot.

Birrasta tuli iloisten ja hyväntuulisten häävieraiden ryhmä Vaasan kirkkoon. Viiden vuoden kuluttua elämä heitti perheemme Mustasaareen.

Vähitellen meille selvisi, miten kuuluisassa paikassa olimme ensimmäisellä Vaasan-visiitillämme käyneet!

Jane Trygg-Kaipiainen

Savolaiset ovat kieroja kuin korkkiruuvit.

Teatterinjohtajan neuvo jäi mieleen

Tapahtui vuonna 1992. Olin Birrassa ja tapasin vanhan tuttuni, silloisen teatterinjohtajan Taisto-Bertil Orsmaan. Kerroin, että olen muuttamassa muutamaksi kuukaudeksi Kuopioon.

Orsmaa neuvoi pilke silmäkulmassa suorapuheisiin pohjalaisiin tottunutta: ”Muista sitten, että savolaiset ovat kieroja kuin korkkiruuvit.”

Entinen teatterilainen

Mainos

Mainos päättyy

Mainos

Mainos päättyy

Tähän pöytään ei voida enää tarjoilla.

Pöytä pihalle

Tämä tapaus on jäänyt elämään kaupunkilegendana, josta on useita versioita:

Tapahtui siihen aikaan, kun tapana oli, että jos tarjoilu lopetettiin yhdeltä asiakkaalta pöydässä, se lopetettiin myös kaikilta muilta samassa pöydässä istuneilta.

Birran tarjoilija ilmoitti yhdessä ikkunapöydässä istuneelle ryhmälle, että tähän pöytään ei enää voida tarjoilla.

Pöydässä istuneet nousivat ylös, tarttuivat pöytään, heittivät sen ikkunan läpi ulos ja sanoivat: Hommatkaa meille sellainen pöytä, johon voitte tarjoilla.

Reima Luukkanen

Toisen lehdellemme kerrotun version mukaan tarjoilija sanoi, että koko pöytä pihalle. Porukka heitti sitten pöydän sisäpihalle. Sen jälkeen tuli kalterit ikkunaan.

Jaa artikkeli
Lounaspaikka