Uutiset

Purku-uhattu Korkeamäen ostokeskus oli aikoinaan nuorison kokoontumispaikka, maamerkki ja palvelujen keskittymä

Korkeamäen ostokeskus puretaan, jos rakennusliike Lakea ja kaupungin kaavoittaja pääsevät sopuun tontin tulevasta käytöstä.
Korkeamäen ostokeskus puretaan, jos rakennusliike Lakea ja kaupungin kaavoittaja pääsevät sopuun tontin tulevasta käytöstä.
Kuva: Jarno Pellinen
  • Jouni Pihlajasaari

Joulukuun yhdeksännentoista aamu on ehtinyt puoleen kymmeneen. Vaasan Suomalaisen säästöpankin Korkeamäen konttoriin astelee harmaaseen karvalakkiin ja 3/4-pituiseen vaaleaan päällystakkiin sonnustautunut mies. Hänellä on kädessään taskuase.

Mies osoittaa 22-kaliiberisella tarkkuuspistoolillaan pankissa yksin työskentelevää rouva Helinä Revalia ja ilmoittaa: rahat tänne, tämä on ryöstö.

Reval ryntää pakoon pankkiholviin, mutta palaa pian saliin, jossa mies tunkee rahoja muovikassiin. Mies laukaisee aseensa. Luoti osuu pankkirouvaa reiteen.

Vaasa-lehden toimittaja oli käynyt haastattelemassa pankkirosvon uhriksi joutunutta Helinä Revalia sairaalassa.
Kuva: Jarno Pellinen

Seuraavan aamun Vaasa-lehti kertoo pankkirosvon saaliiksi 12 333 markkaa. Epäilty tavoitetaan ryöstöpäivän iltana kaupungilta sen jälkeen, kun kuutisenkymmentä poliisia oli saartanut ”suurin piirtein koko kaupungin”. Aseellinen pankkiryöstö on Vaasan historian ensimmäinen.

Lehden sisäsivun kuvassa ostokeskuksella sijaitsevan pankin edustalla parveilee miehiä. Yksi heistä on korkeamäkinen Matti Lähdemäki, joka oli juuri aikeissa asioida pankissa.

Parin päivän päästä Vaasa-lehti kertoo, että rosvo on tehnyt täyden tunnustuksen. Singsbystä metsästä, kiven vierestä, sammaleen alta on löydetty muovikassi, jossa oli valtaosa ryöstöpottia. Tarkistuslaskennassa saaliin todellinen summa oli pienentynyt 9 500 markkaan.

Pankkiryöstö keräsi Korkeamäen ostokeskukselle runsaasti uteliaita. Kuvassa keskellä seisova Matti Lähdemäki oli menossa asioimaan pankkiin, kun ryöstö tapahtui. Arkistokuva.
Kuva: Vaasa-lehden arkisto/Kansallisarkisto

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ostokeskus, ei ostoskeskus

Dramaattinen pankkiryöstö tapahtui vuonna 1972. Uudenkarhea ostokeskus oli palvelut lähiön asukkaita viitisen vuotta.

Kauppakeskittymä oli nimenomaan ostokeskus, ei ostoskeskus. No mitäpä tuosta pienestä horjunnasta. Osa alueen asukkaista kertoo vielä nykyäänkin asuvansa Korkeallamäellä, osa Korkeamäellä.

Nykykielellä on helpointa puhua Korkkarista ja ostarista.

Kaupunginosan nimen mukaisesti ostokeskus on rakennettu lakeuksien mittapuun mukaan korkealle mäelle. Laihian suunnasta moottoritietä tuleville ostokeskus oli vielä muutama vuosikymmen sitten ensimmäinen maamerkki lähestyvästä kaupungista.

Lähiön parin kolmen tuhannen ihmisen asujaimisto riitti vielä 1970-luvulla elättämään hurjan määrän palveluja ostokeskuksen lisäksi muuallakin Korkeallamäellä.

Ostokeskuksen T-kauppa jopa laajensi syrjäyttäen Otso-baarin viereltään. Keskiolutkuppila muutti keskuksen toiselle laidalle saaden legendaarisen nimen Karhunpesä. Nimivalintoja selittää vieressä kulkeva Karhuntie.

Alueen vilkkaudesta kertoo jotakin se, että paikallisliikenteen bussi liikennöi Korkeamäen ja keskustan väliä 20 minuutin välein. Majorsin bussi numero seitsemän lähti torilta tasalta, kaksikymmentä yli ja kaksikymmentä vaille.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Jaana Yli-Karhu ja Kirsti Pajuluoma purettavaksi aiotulla ostarilla. Aiemmasta kiskakuvasta on kulunut noin 44 vuotta.
Kuva: Jarno Pellinen

Matka tutulle ostarille

Kirsti Pajuluoma istuu ystävänsä Päivi Savolan kanssa T-kaupan tuulikaapissa. Eletään pankkiryöstön aikoja, mutta dramaattinen tapahtuma ei juuri herättänyt viisivuotiaiden kiinnostusta.

Kaksikko on tulossa läheisen kerrostalon kerhotiloissa pidettävästä seurakunnan kerhosta. Kodin sijaan matka on vienyt tutulle ostarille. Istuimena oleva kaupan leveä patteri lämmittää mukavasti.

Tuosta hetkestä ei ole valokuvaa. Seitsemisen vuotta myöhemmin paikalle osuu valokuvaaja Esa Siltaloppi. Hän ikuistaa Pajuluoman ja tämän ystävän Jaana Lähdemäen, nykyään Yli-Karhun, ostokeskuksen R-kioskin myyntiluukulla.

Jaana Lähdemäki ja Kirsti Pajuluoma ostarin kiskalla noin 12-vuotiaina.
Kuva: Kuva: Esa Siltaloppi

Jaana on Vaasa-lehden pankkikuvaan päätyneen Matin pojan tytär. Itse pankkiryöstö ei hetkauttanut tämänkään viisivuotiaan arkea, mutta paapan yllättäen saama julkisuus on muistissa edelleen.

Kaksitoista vuotta oli suunnilleen ikä, jolloin ostokeskus alkoi olla yhä tärkeämpi paikka Kirsti Pajuluoman ja Jaana Lähdemäen elämässä.

Ostari veti magneetin lailla puoleensa muitakin lähiön nuoria. Monet olivat suunnilleen kaksikon ikäluokkaa, mutta porukkaan mahtui myös muutaman vuoden vanhempia nuoria. Yksi heistä oli Siltaloppi. Valokuvaajan arkistoista löytyy monta nostalgista otosta ostokeskukselta.

– Ostarille mentiin oikeastaan joka ikinen päivä siinä viiden tai kuuden maissa. Koskaan ei mitään sovittu, vaan kaikki tiesivät, että tänne tullaan, muistelee Yli-Karhu.

Ostarin ydinporukkaan kuului 15–20 tyttöä ja poikaa pääosin omasta lähiöstä, mutta mukaan soluttautui välillä notkujia myös naapurialueilta.

Ostarilla notkujat: ylärivissä Lenita Fjellström, (vas.), Timo Kulmala, Jaana Lähdemäki, Tiina Eteläpää, Sari Vallo ja Mika Latvala. Alarivissä Kirsti Pajuluoma (vas.), Kaj Svahn, Jari Lähdemäki, Ari Ampiala ja Jari Pajuluoma. Nimet ovat kuvanottohetken asussa.
Kuva: Seppo Pajuluoma

Kouluaikoina porukka alkoi hajaantua yhdeksän korvilla. Enemmän ikävuosia jo kerryttäneet saattoivat jatkaa pidempään ja lähteä varsinkin viikonloppuisin kaupungin keskustaan. Kesäisin ja muinakin loma-aikoina hengailu jatkui nuorimmillakin kouluviikkoja myöhempään.

– Siihen aikaan nuorilla oli kotiintuloajat, joista pidettiin kiinni. Jos et mennyt kotiin, vanhemmat tulivat hakemaan ostarilta. Se olisi ollut niin kova hävetys, että jokainen lähti ajallaan, sanoo Yli-Karhu.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Rattijuopon käry

Vaikka notkujat eivät tuhotöihin sortuneetkaan, kaksikko uumoilee, etteivät kaikki aikuiset heitä tuolloin hyvällä katsoneet.

– Eivät ostokeskuksella asioineet meitä ääneen moittineet, mutta varmasti osaa ärsytti ja varmasti joitakin pelottikin tulla kioskille. Meitä oli siinä kuitenkin niin iso lauma. Joskus oli pientä käsirysyäkin esimerkiksi Hietalahdesta tulleiden nuorten kanssa, mutta siivosti ostarilla piti koittaa olla. Kaikki tiesivät kenen lapsia olemme, sanoo Yli-Karhu.

Hyötyäkin notkujista oli. Kaksikko muistaa, että porukalla he käräyttivät Karhunpesästä lähteneen rattijuopon. Aseena toimi kioskin vieressä sijainnut puhelinkoppi.

– Koska ei ollut kännyköitä, meiltä kyseltiin, että onko sitä ja sitä näkynyt. Vaikka liikenne oli siihen aikaan vilkasta, tiesimme missä kukakin korkeamäkinen asuu ja minkälaisella kulkupelillä liikkuu. Kirsti osasi kaikkien rekisteritunnuksetkin ulkoa, Yli-Karhu kertoo kaveristaan.

Vaikka Pajuluoma ja Yli-Karhu ovat eläneet koko aikuiselämänsä muualla Vaasassa, Korkeamäki on pysynyt mielessä ja muistoissa.

– Aina, kun joku Korkeallamäellä asunut tulee vastaan, näitä vanhoja juttuja riittää muisteltavaksi. Jokaisella meillä on pieni pala Korkeamäkeä sydämessämme. Lähiö oli pieni kylä, jossa kaikki tunsivat toisensa, tiivistää Yli-Karhu.

Mainos

Mainos päättyy

Mainos

Mainos päättyy

Tiina Eteläpää, Jaana Lähdemäki ja Sari Vallo ostarin T-kaupan edustalla.
Kuva: Seppo Pajuluoma

Alennustila surettaa

Tyhjilleen jäänyt Korkeamäen ostokeskus on jo tovin ollut purkukunnossa. Lähes kaikki näyteikkunat on levyjen peitossa. Muutamat ilman suojaa olevat yläikkunat on lyöty säpäleiksi. Levyt on töhritty täyteen kuvia ja kirjoituksia. Uudenvuoden aatonaattona ostokeskuksella syttyi myös tulipalon alku.

Ostarin alennustila surettaa Yli-Karhua ja Pajuluomaa.

– Karseaa katsottavaa, tiivistää Pajuluoma.

Yli-Karhu ihmettelee jatkuvaa tuhovimmaa.

– Sitä en ymmärrä, kun kaikki pitää rikkoa. Me emme koskaan hajottaneet mitään paikkoja tai tehneet muuta pahaa, vaikka isolla porukalla kokoonnuimme.

Toinen asia, jota Yli-Karhu jakaisi omasta nuoruudestaan nykypolvelle, on yhteisöllisyys.

– Toivoisin, että kaikilla nuorilla olisi kavereita ja porukka, johon kuulua. Meillä oli aina kavereita. Kukaan ei ollut yksin. Uskon, että syrjäytymistä oli nykyistä vähemmän, koska kaikki lähtivät kotoaan ihmisten ilmoille. Oma porukkamme oli tiivis, joten kiusaamistakaan ei esiintynyt.

Pajuluoma paljastaa, että Yli-Karhu kirjautti aikoinaan epävirallisen ostarilla notkumisen ennätyksen: 12 tuntia yhtä soittoa.

– Sen on täytynyt olla joskus kesällä loma-aikaan. Varmaankin kävin välillä syömässä, Yli-Karhu puolustautuu.

Kaksikko kertoo, että aika kului ostarilla pääosin jutustelen, kioskin kaiteella tai pankin ikkunalaudalla istuskellen ja porukan tarinoille naureskellen. Kesäisin ajanvietevalikoimaa monipuolisti erityisesti kroketin, mutta muidenkin pallopelien, peluu läheisellä nurmialueella.

Koska porukassa oli tyttöjä ja poikia, myös pareja syntyi. Osa liitoista jatkuu edelleen. Yli-Karhu kertoo, että pari poikaa nappasi itselleen kumppanin kioskin myyjistä.

– Kaveripohjalta olimme kuitenkin valtaosin liikkeellä, kertoo Yli-Karhu.

Pärränuorisoakin kokoontui ostokeskukselle.
Kuva: Esa Siltaloppi

Ostokeskus näivettyi liike kerrallaan

Elämä eteni 80-luvulle. Notkujat alkoivat aikuistua, seurustella ja pariutua. Ostari ei enää vetänyt puoleensa.

Muutoksen koki myös ostokeskus. Viereen rakentuneen Suvilahden ja kaupungin keskustan palvelut söivät Korkeamäen liikkeet yksi toisensa jälkeen. Muihin lähiöihin matkanneet paikallisliikenteen bussit pysähtyivät enää Rantamaantien varteen.

Pankit muuttivat keskustaan, posti ensin Suvilahteen. T-kaupan tilalle tuli strippariravintola ja kioskin korvasi pitseria. Tovin kuluttua nekin olivat poissa.

Jopa keskiolutkuppila kuoli. Karhunpesän nimi sai vahingossa uusiokäyttöä, kun yksi lähistöllä avanneen päiväkodin osastoista sai tämän legendaarisen nimen. Liemiruokien koostumus toki vaihtui.

Ostokeskuksen viimeisiksi vuokralaisiksi jäivät keittiökalusteliike, erittäin suosittu käytettyjä lastentarvikkeita ja urheiluvälineitä välittänyt puoti, postinjakajien taukotupa ja Vaasan kissatalon sivupiste.

Rakennusliike Lakea suunnittelee ostokeskuksen purkamista. Tilalle nousisi tornitaloja. Yhtiöllä on esisopimus ostarin ja sen tontin hankkimisesta. Viereisen puistoalueen omistaa Vaasan kaupunki.

Hankkeen etenemistä hidastaa Lakean ja kaupungin kaavoittajan kiista tarvittavan kaavamuutoksen sisällöstä, lähinnä rakennettavien asuintalojen korkeudesta ja liiketilojen osuudesta. Yksimielisyys neuvottelijoilla on ostokeskuksen purkamisesta.

Ostokeskus ehti palvella korkeamäkisiä lähes 50 vuotta. Nyt rakennus on tyhjillään.
Kuva: Jarno Pellinen
Jaa artikkeli
Lounaspaikka